Ha-ha-ha-nenähauskaa

Viikon verran on ollut ihan tällainen fiilis:

Paitsi että eilen sama syndrooma iski duunissa veren keraa tärken presentaation aikana.

Onneksi olin tehnyt sen verran tylsät kalvot että puolet yleisöstä leikki puhelimillaan eikä huomannut mitään.

Pitäisi ymmärtää pysyä kotona kun on flunssainen.

Blogi vetää viimeisiä ja enkat sen kun paranee

Jostain syystä bloggausinto on hieman lopahtanut. Cräp. No katsotaan miten se tästä lähtisi taas sujumaan.

Kävin juoksemassa Vantaa maratonin puolikkaan. Tuntui siltä että oli pakko saada virallinen alle 1.50 aika. HCR kun ei lasketa. Skaba meni ihan yes vaikka fiilis ei ehkä ollut paras mahdollinen. Aina 16km asti kaikki meni mallikkaasti, mutta sitten iski pistos ja kramppi. Muutama kilsa meni kun menikin lyllertämiseksi ja aika painui 1.47 päälle. Lopputulos kuitenkin siedettävä 1,47,25. Joten ihan tyytyväinen saa olla, eteenkin kun nuo pitkät lenkit ovat viimeaikoina jäänyt puurtamatta. Tällä hetkellä kova flunssa päällä mutta sen jälkeen pitäisi päästä taas treenaamiseen kiinni. Ensi kaudella kun kymppi pitäisi mennä jo alle 45min ja puolikas alle 1.45. Sitä kohti siis.

Sija 456 ja uusi PB

Midnight Run meni niin hyvin kun olosuhteisiin nähden olisi voinut ajatella. Uusi PB kirjataan 46min 16s. Tavoite oli päästä niin lähelle 45min kun suinkin mahdollista ja aika lähelle pääsinkin. Päivän kunto oli tuo ja takana kaksi raskasta duuniviikkoa sekä muutto, joten siihen nähden pitää siis olla erittäin tyytyväinen. Seuraava etappi on Vantaa maraton ja puolikas tavoitteena aikaa lähelle 1,45. Saas nähdä miten jätkän käy.

Kovaa vetoa Helsingissä

Viimeinen kova lenkki tehty ennen ensi viikon Midnight Run tapahtumaa missä siis tavoite on päästä mahdollisimman lähelle 45min. Ohjelmassa tänään 5km lenkkiä 4,30min/km vauhdissa, mutta ei liian lähelle maksimia. Jaksoin kun jaksoinkin vääntää 4,30min/km vauhtia noin 3km jonka jälkeen vauhti hidastui lähemmäksi 4,50min/km vauhtia. Ja kaiken lisäksi maksimi taisi olla aika lähellä. Voi siis olettaa että tuo 45min ei ehkä poksahda viikon päästä. Toisaalta päivän kunto tänään oli suht. huono ja pistos vaivasi ainakin kilometrin verran. Pieni toiveen kipinä siis elää. Ja tuohan kilpaillutilanne aina pikkaisen lisäpotkua.

Huiput ja aamuvirkut

Jotenkin tympii nuo huippu-uhrileijat jotka MM-skaboissa jaksavat urputtaa aamukarsinnoista. Toki on olemassa aamuvirkkuja ja iltaihmisiä, eikä tarvitse haukkua kumpaakaan. Mutta silti. Suurin osa meistä ei saa päättää milloin töihin on lähdettävä ja vaikka kroppa sanoisi mitä niin siellä silti ollaan kasilta joka aamu. Olen tietenkin itse juossut aamulenkkejä ja haukkunut niitä. Juoksemalla niitä asenne on kuitenkin muuttunut, nykyään jopa tykkään niistä. Nyt olen aika kaukana huippu-urheilun arjesta mutta väittäisin silti että aamukarsintoja varten voi treenata. Ja ajatelkaa mikä etu muihin nähden jos joku satsaa täysin juuri aamukarsintoja silmällä pitäen ja muut ovat siellä suorittamassa puoliunessa. 

Se siitä. Kaikki kunnia kuitenkin huipuille. Eteenkin Nololle joka tänään aitoi itsensä välieriin. Lauantaina kaikille luu kurkkuun!

Hiljaiselon loppu

Kokonainen kesä on takana ja blogi on jäänyt paitsioon. Tähän on tultava muutos, eteenkin kun seuraava juoksutavoite häämöttää. Midnight Run (10km) juostaan elokuun vikana päivänä ja silloin olisi tarkoitus päästä niin lähelle 45min kun suinkin mahdollista. Mielummin sen alle. Matkaa tuohon on edelleen jonkun verran mutta jonain päivänä se poksahtaa, ehkä jo muutaman viikon päästä. Midnight Run on mielestäni muutenkin loistava tapahtuma, vuoden hauskin. Eli jos miettii ekaa kilpailukymppiä niin parempaa ei ehkä Suomesta löydy (ei ole maksettu mainos :).

Olen kesän aikana myös oppinut että asuntokaupat eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Jälkeenpäin on helppo olla viisas mutta sanotaanko näin että luottakaa aina mututuntumaan. Meillä on edessä muutto appivanhempien nurkkiin kolmeksi kuukaudeksi samalla kun uusi, helmikuussa ostettu kämppä, saa total make overin. Samalla rakas vanha koti ja pihapiirin kaikki ihmiset ovat taaksejäänyttä elämää. Tai no - toivottavasti ei ihmiset.  Joulukuuta odotellessa siis.

Sitä ennen juostaan paljon ja nopeasti - jooko?

Otsikko: New York

Syy kahden viikon blogitaukoon on siis Usa, sekä Boston että New York tuli nähtyä. Näissä maisemissa juostiin Sofian kanssa muutama aivan loistava aamulenkki.












- Alex

Maraton ja ällöttävä iskulause

Maailmalla näitä riittää mutta Nice (Nizza) - Cannes maratonilla on kyllä kaikkien aikojen ällöttävin sanaleikki-iskulause käytössä.  Yes we can, it is nice!

Maraton sinänsä kiinnostaisi. Maisemat ovat tutut, reitti suht litteä ja ajankohtana viileä marraskuu.

Ehkä tässä pitäisi tosissaan miettimään tuota täyspitkää...

Tavarataivas

Jos Sofian tuliaiset ruotsista oli uusi maratonenkka niin oli minullakin matkalaukku täynnä "karkkia". Siljan Inter Sportista tarttui mukaan Spibelt ja uudet, nopeat ja kevyet Asics Sky Speed kolmoset. Spibelt tuli testattua ensimmäisen kerran tänään ja hyvin toimii! Ei hölsky ja pysyy mukavasti paikoillaan.

Perheen maratonennätys rikki

Sitten 2007 perheen maratonenkka on ollut tuo meikäläisen auts-polvi-meni-kolmenkympinkohdalla 5,30 aika. Eilen, lauantaina, Sofia otti tuon enkan haltuun suvereenisti. Sofia selätti Tukholman täyspitkän aikaan 4,39 ja risat. Loistava tulos! Ja nyt tekee tietty mieli lähteä mukaan seuraavalle seikkailulle. Sen verran fiilistä Tukholmassa oli. Ja laivareissu, tuo maratonreisteily, oli ihan loistava valinta. Voin lämpimästi suositella.

Tässä meikäläisen ottama videopätkä juuri Västerbron jälkeen toisella kiekalla, eli noin 32km kohdalla. 

Anna jätkän edes yrittää

Torstaina treenipäiväkirja ammotti tyhjyyttä. Viikonlopun aikaina sain kuitenkin kasattua 26 kilsaa joten ei se viikko sittenkään mennyt mönkään. Käytän muuten päiväkirjana my.asics.com joka toimii muuten hyvin mutta kun sitä pyytää suunnittelemaan ohjelmaa 45minsan alittamiseen kympillä niin se ilmoittaa sen olevan mahdotonta ja että arvio on 47,24. Voipi olla että se on oikeassa mutta anna nyt jätkän edes yrittää...

Tästä ei sitten puhuta

On muutama asia jotka juoksublogit harvemmin käsittelee. Yksi niistä on vatskramppi ja se tunne kun puskee kakkosta kesken lenkin ja kramppaa niin maan perkeeleesti että ei tiedä kerkeekö vessaan vai pitäisikö ampaista pusikoihin. Tänään oli sellainen fiilis. Lenkki rullasi muuten hyvin mutta voi elämä että vatsa ei pysynyt mukana, ei sitten ollenkaan. Tällä kertaa kerkesin kuitenkin kotiin.

Toinen asia mistä ei puhuta on se tosiasia että en millään juokse 446m alle minutissa. Joten se siitä puolimaraton enkasta. Ei tainnnut sittenkään mennä maaginen 1.50 rikki. up yours HCR.

Mun mielestä 10e hyvitystä ensi vuoden ilmoitusmaksusta on yhtä kuin keskisormi harrastajille.

Ennustan boikottia. 

Kannusta kannustajaa

Lähden kannustamaan Sofiaa Tukholmaan viikon päästä. Sofia juoksee ensimmäisen kokonaisen ja tarkoitus olisi olla sekä huoltojoukko että kannustajajoukko samassa. Jos oikein hyvin käy myös coach Sandra (joka äsken juoksi oman Pb:nsä kolmellatonnilla: 9,04 ja risat) pääsee mukaan kannustamaan. Joukko on kuitenkin äärimmäisen pieni ja näin ollen kaikki vinkit ovat tervetulleita. Mitä kyltille laitetaan? Mikä on paras kannustushuuto? Kannattaako juosta vähän matkaa vieressä? Rusinoita taskuunko? Nyt vinkkejä kannustajalle kiitos!

Tyhmyys tiivistyy myös juoksujoukossa

Hesarissa oli muutama päivä sitten juttua siitä miten kolmasosa HCR:än osallitujista lähtee puolikkaalle ainoastaan muutaman harjoituskerran voimin. Siis jengi käy lenkillä muutaman kerran ja lähtee sitten takki auki taivaltamaan 21,1km. Tuntuu aika kaamealta ajatukselta. 

Juoksin itse ensimmäisen kokonaisen suht. takki auki, eli "vain" puolen vuoden treenijakson jälkeen. Polvi ja maku koko hommaan meni sen sileän tien. Vasta vuosi tuon maratonin jälkeen löysin takaisin juoksun pariin.

En väitä että ei ole sellaisi ihmisiä jotka ovat siinä kunnossa että pystyisi juoksemaan puolikkaan treenaamatta. Väitän kuitenkin että tämän kolmasosan joukossa löytyy myös sellaisia jotka ei TODELLAKAAN ole siinä kunnossa että puolikas pitäisi suorittaa. Näiden ihmisten ajatuskulkua olisi mielenkiintoista seurata. 

Apua - olen vanha

Järkättiin eilen lapsuudenkaverille polttarit. Illanistujaisten aikana ilmeni että muutama ihminen pöydän ympärillä oli kun olikin mua paljon nuorempia vaikka olin koko ajan ajatuksissani ajatellut heidän olevan vähintään kymmenen vuotta mua vanhempia. Onko siis niin että itse ajattele olevansa aina nuorempi kun todellisuudessa on? Muistan teiniässä ajatelleen että kolmevitonen on jo ihan ikäloppu. Kolmevitosena ajattelin että neljäkymppinen on vasta keskiikäinen ja vanha. Nyt, kolmeseiskana, haluaisin siirtää tuota keskiikäisrajaa vielä kauemmaksi. Olenhan vielä suht. nuori. Eilisen jälkeen on kuitenkin todettava että ikä alkaa karttua eikä ole enää ihan niin "tuore" kun luule olevansa. On siis entistä tärkempää pitää itsestään huolta. Perse ylös ja ulos lenkille. Heti kun tämä pää lakkaa jomottamasta siis. Ikä kun tuo myös krapulaan uusia ulottuvuuksia.

Evakko ohi

Kaksi viikkoa evakkoviikkoa on ohi. Taas ollaan kaupungissa missä verkkoa piisaa. Juoksemisesta ei ole tullut paljon mitään viimeaikoina. Väsymys on painanut ja nilkka jomottaa. Ehkä tuo vanha teoria siitä että toipuminen kovasta juoksusuorituksesta kestää yhtä monta päivää kilpaillussa oli kilometrejä pitää sittenkin paikkaansa. Muutama löysähkö hölkkä on kuitenkin tullut suoritettua mutta hauskaa ei ole ollut. On kuitenkin ollut aikaa miettiä seuraavaa tavoitetta. Se taitaapi olla sub 45min kympillä. Kunhan ensin saisin myös itseäni uskomaan siihen :)

Coach Sandralta on kuitenkin tullut aimo läjä uusia intervalliharjoituksia joten kesä on pelastettu.

HCR ja uusi ennätys

No niih. Sieltä se sitten tuli. Vaikeuksien kautta mutta kuitenkin. 1:49:01 virallinen aika ja ensimmäistä kertaa alle 1:50. 16-19 kilsojen välissä kerkesin kyseenalaistaa koko harrastuksen ja annoin jo osittain periksi aikaa ajatellen. Kahdessakympissä huomasin kuitenkin että oli vielä 5min aikaa alittaa tuo maaginen 1.50 ja jostain löytyi superspurtti. Maalissa tuli sitten se kuuluisa tyhjä olo. Nyt on jo parempi fiilis ja jalat kestävät yllättävän hyvin kävelyä :) huonosti on tullu blogattua viime aikoina. Anteeksi siitä. Ollaan vesivahingon takia evakossa ja täällä landella on hieman huonosti kenttää.
Onnea kaikille muille HCR:äläisille!

Minut on haastettu

Juokse äiti, juokse haastoi minut vastaamaan muutamaan kysymykseen. Tarkoitus oli ihan oikeasti vastata kunnes huomasin että hela hoito on pitkä kun ultramaraton. Valitettavasti sitä intoa ei löydy vielä tänään, mutta ehkä joku päivä.

Viimestely HCR:ää ajatellen meneillä. Huomenna normilenkki ja sunnuntaina tempojuoksua ja muutama kilsa kilpailluvauhdissa jonka jälkeen viikko lepoa. Evakossa kun ollaan maanantaista lähtien niin tuo juoksutauko tulee ihan sopivasti.

Evakkoapua kiitos

Tämä juoksija ja juoksijan nelihenkinen perhe joutuu maanantaina evakkoon ties kuinka moneksi viikoksi. Syy: naapurin putkirikko joka on tiputtanut vettä välipohjaan mistä vesi on löytänyt tiensä myös meidän keittiöön. Kuivausurakka edessä siis. Joten jos tiedät jonkun jolla olisi kalustettu kaksio/kolmio Helsingin keskustassa vuokrata pariksi viikoksi ja ehkä pidempään niin kommenttia kehiin. Kiitos!

Lihaskipu nam nam

Viimeinen pitkä ennen HCR:ää takana. Sunnuntaina tuli juostua vähän päälle 17km, keskivauhti sellaista 5,40min/km. Ensi kertaa pitkään aikaan kunnon lihaskipu saldona. En pistä ollenkaan pahaksi, tuntuu siltä että on tehnyt jotain.

Maitohappomonsteri

Laktaattitestin tulokset ovat täällä, jiihaa. Tulos on, eh, se mikä se on. Nähtävästi kunto on ainakin suht hyvä mutta jostain syystä en pystynyt painaa viimeisen kilometrin niin kovaa että tuo laktaattiarvo olisi noussut yli 8 joka on rajaarvo maksimisuoritukselle. Myöskään syke ei noussut ihan maksimiiin. Kivaa oli kuitenkin :)

Rasvaprosenttikin tuli mitattua, se oli mittauksen mukaan 20%, ehdotuksena pudottaa 4,6kg rasvaa. Ajatellen sitä että olen jo pudottanut 10kg viimeisten 5kk aikana niin tuo tuntuu aika kovalta :) Joten tavoitteena muuttaa rasva lihasmassaan ja lopettaa painon tuijottamista!

Verisuonet täynnä roskaa

Sain käsiini Lance Armstroning ensimmäisen kirjan: It's not about the bike. Kirjassa Armstrong käsittelee lähinnä syöpä-ajanjaksoa ja siitä palaaminen kilpapyörän selkään. Kirja on aika "hauska" lukea nyt kun tiedossa on herra Armstrongin dopingtausta. Eteenkin kohta missä herra tilittää olevansa tyytyväinen siihen että ei koskaan valehtele eikä huijaa.

No - kukaan meistä ei ole täydellinen ja on kuitenkin pakko ihailla Armstronging vahvaa paluuta tuollaisen kovan sairauden jälkeen. Ja vaikkakin Lance sittemmin myönsi työntävänsä suonet täyteen roskaa, niin veikkaanpa kuitenkin että hän oli ihan samoissa lähtökohdissa kun kaikki muut Tour De Franciläiset. Sen verran kova ja mahdoton tuo kilpaillu on että tuksin kukaan pärjää hyvin ilman aamu-Epoa. Silti haluaisin tottakai uskoa että urheilu, myös polkupyöräily, on rehtiä ja puhdasta. Mutta onhan se todella vaikeeta.

Testattu ja todettu

Laktaattitesti takana. Tulokset tulee ensi viikolla eikä tätä voi oikein fiilisskaalalla mitata. Testi tehtiin niin että ensin pistettiin sykevyö ja kello käteen, otettiin sormenpäästä verta ja laskettiin menemään 1km reittiä reippaasti kävellen. Ensimmäisen kilsan jälkeen otettiin taas verta, laskettiin toiselle kierokselle tarkoituksena nostaa sykettä 15 pinnalla, ja näin homma jatkui siten että viimeinen kilsa, siis kuudes kilometeri, piti juosta niin kovaa kun pääsee. Samalla tuli mitattua maksimisyke. Haampaat irvessä kun päästin menemään niin en katsonut kelloa joka sekuntia mutta karkea arvio on että tuo maksimi oli 177. Garmin on joskus antanut korkeampiakin arvoja mutta jossain siinä se varmaankin pyörii.

Kevät on kallista kuumeilua

Kevät on virallisesti täällä. Sen huomaa seuraavista taatuista kevään merkeistä:

1) autokuume, tekisi mieli vaihtaa vaikka vanha kulkee mallikkaasti

2) venekuume, ei ole eikä tule

3) harrastuskuume, ensin Longboardhätä ja nyt pyöräilyhätä

4) paniikki. Juhannus on nurkan takana ja sitten se on ohi. Kesä siis. 

5) Ei saisi sanoa edes ääneen. Moottoripyöräkuume. Ei tule. 

Rantabulevardit vaihtoon

Nizzan rantabulevardi vaihtui Helsingin harmaaseen rantaraitiksi. Juoksuohjelmassa tänään 4 x 6min intervalleja. Saldo ok, vaikkakin viimeinen intervalli menikin hitaammin kun kolme ensimmäistä. Arkipäivä koittaa huomenna ja keskiviikkona olisi tarkoitus tehdä Teskun laktaattitestiin. Testissä selviää aerobisen ja anaerobisen kynnyksen sykearvot ja vauhdit. Se tuo varmasti mukanaan lisää treeniintoa.

Vanha pappa ja uusi harrastus?

Halusin pienenä olla skeittaaja. Muutama vuosi menikin teininä opetteluun mutta ollieiden jälkeen loppui uskallus. En siis koskaan oppinut ammentamaan koko kulttuuria saatikka vaativammat temput. Jotain jäi hampaankoloon. Nyt kun ikää kertyy ja juoksuharrastus toimii niin tekisi mieli yrittää uudestaan. En ole siis lähdössä rampille enkä steissille hengailemaan lauta kainalossa (siis skeittilauta). Täällä Ranskassa olen kuitenkin sattunut näkemään muutaman vanhahkon (siis mun ikäisen) vetävän oikein mallikkaasta longboardilla. Ja näin se kipinä on syttynyt. Muttia on kuitenkin se verran matkassa että en oikein tiedä. Saapi nähdä...

Tässä teillekin vähän inspiratiota:

Kuvapläjäys

Ensimmäinen todella lämmin päivä rivieralla vietettiin osittain biitsillä, osittain eläinpuistossa ja osittain 10km lenkillä. Sofian maratonharjoittelu sujuu mallikkaasti ja meikäläisen HCR-tavoite (sub 1.50) näyttäisi olevan mahdollinen. Pientä kolotusta jalkapöydän alla kuitenkin, toivoa sopii että se ei pahene. Mutta eihän se.

Hetkiä auringossa

Viisi päivää ja 35 km lomaa takana. Tänään ohjelmassa pitkät intervallit, pastaa ja roséviiniä. Ei voi valittaa.

Näin se pitää mennä

Linnut laulaa, ruoho on vihreää, asfaltti lumeton ja aurinko paistaa. Miksi kaikki eivät asu välimeren tienoilla, sitä en ymmärrä. Täällä myös lenkkeily maistuu taas. Terveisiä Ranskasta siis.

Kevät - here i come

Maaliskuu on ollut niin busy että ei ole oikein ollut aikaa miettiä tulevaa HCR:ää. Tavoite on siis 1h50min alittaminen mutta juuri nyt, sohvalla läppäri sylissä, ei oikein tunnu mahdolliselta. Hyvin onnistuneen kympin jälkeen ei ole oikein ollut sitä tsemppausintoa eikä juoksu ole kulkenut ihan niin hyvin. Siihen päälle kun kasaa vielä flunssa ja yökstauti niin tilanne ei ole paras mahdollinen. Nyt on kuitenkin edessä kahden viikon loma ja matka kevääseen, eli Ranskaan, missä maa on lumeton ja olosuhteet mahtavat. Tarkoitus olisi saada muutama nopeampi, hieman pidempi lenkki, muutama kovempi mäkitreeni ja tietenkin leppoisia kilsoja shortseissa ja lyhythihaisessa.

Joten hyvää pääsiäistä kaikille!

Kilsat kyykkyyn

Pisin lenkki todella pitkään aikaan. Sofian kanssa juostin 22,5km keskuspuiston maisemissa. Hela hoito meni etanatahtia mutta oli kyllä suurimmaksi osaksi aikaa todella rentoa ja mukavaa sipsuttelua. Loppua kohti kuitenkin joka ikinen lihas rupesi jäykistymään ja tuntui siltä että olisi lainannut herra Ahtisaaren kroppaa ja juoksutyyliä. Jopa kanssajuoksijat jotka tuli vastaan virnisteli ilkeästi kun kanki-Alex lyllersi vastaan. Mutta mikäpä siinä, ainakin huomenna tietää että on käynyt lenkillä.

Jäistä sipsuttelua

Päivän lenkki ole vapauttava. Kuten yleensä, niin nytkin, sairastelun jälkeen tuntuu siltä että vähintään puolet kunnosta/vauhdista on mennyttä eikä edes tiedä miten juosta. Ja sitten kun vähän ajattelee asiaa niin huomaa että edellisestä lenkistä ei ole vierähtänyt kun kuusi päivä. Tänään tosin meni sipsutteluksi. Vakioreitti oli ihan jäässä ja nastat oli jäänyt kotiin. Mutta kait tuo sipsuttelukin kehittää jollain tavalla.

Tästä se lähtee

Nyt on oksut ja muut taudit takanapäin ja alkaa uusi juoksukausi :)

Satuin kaiken lisäksi löytämään ohjelman ipuhelimelle joka lupaa abs-of-steele kahdessa kuukaudessa. Joten nyt kolmesti viikossa lattialle vatsoja veivaamaan niin kesäksi onkin sixpackit muuallakin kun jääkaapissa. 

Juoksukoulu kakkosella

Yle kakkosella pyörii sunnuntaisin Juoksukoulu Samuli Vasalan ja Manuela Boscon vetämänä. Kannattaa tsekata, löytyy tietenkin myös Yle Arenasta. 

Yök yök yök

Noniin. Ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Syy on vatsatatauti joka on kiusannut ensin lapsia ja sen jälkeen sekä minua että Sofiaa. Eikä se oikein halua antaa periksi. Neljättä päivää mennään ja vieläkään ei ole ihan voittaja olo. No ehkä se elämä voittaa tälläkin kertaa. Ennemmin tai myöhemmin.

Suomi, pohjoismaiden hitain maa?

Göteborgista terveisiä. Siellä oli kevät jo pidemmällä ja lunta ei nimeksikään. Vähän oli outoa juosta paljaalla asfaltilla kesälenkkareissa. No kait se kevät koitta täälläkin aikanaan. Muuten tuntuu sieltä että Ruotsissa juostaan kovempaa kun Suomessa. Täällä kun pyyhältää sellaista 5,45min/km vauhtia niin saa ohittaa porukkaa, Ruotsissa tulee ohitetuksi. Tähänhän ei ole mitään tieteellistä taustaa olemassa, kunhan tuntuu siltä. Sama fiilis oli Tanskassa kun kävin siellä lenkillä vuosi sitten, sielläkin tuntuisi tuo matkavauhti olevan kovempi kun täällä. Onko joku teistä huomannut saman?

Päivän paras

Päivän paras bloginimi menee Fitness Führer:ille. Sitä paitsi blogi on muutenkin lukemisen arvoinen.

FF:ää olisin tarvinnut tänään salilla. Tahmeeta oli mutta peukut pystyyn omalle vastustuskyvylle, näyttäisi nimittäin siltä että flunssa on selätetty.

Lumeton lähitulevaisuus

Torstaina lähden työmatkalle Göteborgiin. Parasta siinä on ehdottomasti kaupungin lumettomuus. Todella luksusta saada käydä lenkillä normaaleissa kesälenkkareissa paljaalla asfaltilla. Nyt pitäisi vaan suunnitella messuohjelma niin että kerkeää juosta kunnolla. Ja räkätaudistakin pitäisi päästä eroon.

- Alex

Ennen ja jälkeen kuvat

Lupasin teille jo aikoja sitten ennen ja jälkeen kuvat. Painonpudotus on siis ollut noin 9kg. Lähtöpaino 80kg ja nykyinen paino 71kg. 9 kg lähti noin neljässä kuukaudessa. Ei mikään valtava ero jos minulta kysyy.

Juokseminen palkintopallin ulkopuolella

Nyt on juokseminen jäänyt vähemmälle. On ollut asuntokauppaa, pitkiä duunipäiviä ja kaiken lisäksi flunssaa.  Loppuviikkoa kohti kun mennään niin toivoa on että myös aikaa juoksemiseen löytyy. Olen sitä paitsi aina sanonut että aika ei saa olla syy siihen että ei harrasta liikuntaa, kyse kun on aina pirorisoinnista. Yleensä juokseminen on siellä ihan vähintään pronssisijalla näitä etusijoja ajatellen. Nyt se on kuitenkin jäänyt palkintopallin ulkopuolelle. Olen sitä paitsi teille velkaa vielä ennen ja jälkeen painonlaskukuvaa. Sekin on tulossa, kunhan kerkiää...

Neitsytjuoksu vielä edessä

Onpahan ollut viikko. On tullut tehtyä isoa päätöksiä. Vastaan tuli tarjous ja uusi asunto mistä ei voinut kieltäytyä. Olemme siis muuttamassa isompaan. Samalla tulee tietenkin eteen oman asunnon myynti ja uuden suunnitteleminen (olemme siis ostamassa täydellistä pommia). Hauskaa toki, mutta viepi enemmän energiaa kun olin alunperin ajatellut. Juokseminenkin on jäänyt vähemmälle. Harvoin uudet lenkkarit saa odottaa neitsytlenkkiä jopa kolme päivää! Tänään lähden kuitenkin kokeilemaan miltä nastoilla juokseminen tuntuu ja samallahan saa sitä kuuluisaa omaa ajatteluaikaa. Saapi nähdä syntyykö esim. juuri se oikea keittiö (viis kaikesta muista huoneista kunhan uusi keittö toimii) lenkin aikana.

Talvijuoksijan unelmaostos

Nyt menee vanhat Salomonit roskikseen. Tilalle ostin tänään uudet Asicsit. Gore-Tex vettähylkivä pintakäsittely ja nastat hintaan 79,90e (Stadium). Ei paha. Kun pakettiin kuuluu myös työkalu millä saa poistettua nastat helposti niin kenkähän sopii loistavasti sekä metsäpoluille kun jää- ja loskakeleille. Loistava kombo siis, enkä ollut edes tietoinen siitä että tällaisiakin kenkiä löytyy.

Rullaati rullaati

Tänään tuntui jotenkin oudoti tyhjältä lähteä lenkkipolulle lauantain suorituksen jälkeen. Juuri nyt kun ei ole selkeetä tavoitetta, tai no onhan tuo HCR kiikarissa ja sub 1h 50min mielessä, niin on vaikeaa lähteä normaalille lenkille, on jotenkin rytmi sekaisin. Mukavaa oli kuitenkin huomata että vaikka on edelleen hieman jyrätty olo niin juoksu kulki kuitenkin suht mukavasti ja askel rullas sen verran hyvin että vauhti pysyi lähempänä 5,30min/km. En olisi vuosi sitten uskonut että 5,30min/km voisi olla meikäläisen normivauhti mutta nyt taitaa olla niin. Ja mielessä pyörii jo sub 45min kympillä. Ensin kuitenkin otetaan omat pois HCR:llä.

Iloinen mies ilmoittautuu uudella ennätyksellä

Olo oli aika risanen aamupäivällä ja päässä on pyörinyt sekä duunijuttuja että muita juttuja. Latinki ei siis ollut maailman paras päivän kymppiä ajatellen. Tavoite oli siis sub 50min ja kisana Helsingin Jyryn "testijuoksu". Kaiken lisäksi on ollut sen verran ongelmia jalkapohjan kanssa että viimeistely on ollut silkkaa lepoa. No - lähdin kun lähdinkin reippaasti liikenteeseen sellaista 4:45 vauhtia ja ihan hyvältä tuntui. Rata oli 2km pitkä ja sitä siis kierettiin 5 kertaa, matkan varrella juostiin mm. ylös olympiastadionille, uimastadikan ohi ja alas eläintarhaa kohti. Ensimmäisen rundin aikana ylämäki ei tuntunut niin pahalta, toisen rundin aikana fiilis oli edelleen aika hyvä mutta jo kolmannella olin melkein antaa periksi, sen verran mäki söi miestä. Toiseksi viimeinen rundi oli sitten silkkaa tuskaa alusta loppuun. Järjestäjät oli kuitenkin sen verraan tsemppaavia ja väliaikoja huudettiin aina 2km välein joten tiesin koko ajan että tavoite oli kiikarissa. Kun 8km oli takana olin jo aika positiivinen, tiesin että homma saattaa jopa onnistua joten päätin sinnitellä sellaista 4:45 vauhtia aina mäen juurelle ja sitten vaikka antaa höllätä hieman jos siltä tuntuu. No höllääminen oli kääntyä oksenteluksi sen verran raakaa tuo viimeinen melkein 500m pitkä ylämäki oli. Huipulla katsoin kelloa ja tiesin että 50min menee rikki joten mutrusuu muuttui iloiseksi ja sain jopa itsestäni irti jonkunmoisen spurtin. Maalissa kello näytti 48:50min joten uusi PB ja reippaasti alle 50min. 

Huh-huh. En olisi kyllä saanut itsestäni yhtään enempää irti joten pakko olla enemmän kun tyytyväinen. Kiitokset siis jogg.se ohjelmalle ja coach Sandra Erikssonille! Nyt ei kun kohti HCR:ää ja 1:50min alitusta puolikkaalla. Kyllä se menee!

- Alex

Lepo syö miestä

Ei mulla muuta sanottavaa. Lauantaita odotellessa.

Lauantaina pamahtaa

No niih. Herkistelyviikko menossa. Tänään lyhyt salisessio, huomenna lepoa, keskiviikkona vähän tennistä ja torstaina ehkä muutama pieni vauhtirykäisy (jos jalka kestää). Sitten lepoa kunnes lauantaina koittaa kympin kisa. Tarkoitus siis alittaa 50min ensimmäistä kertaa. Todettakoot että Midnight Run meni syksyllä aikaan 53min ja risat joten niiiiin kaukana en ollut silloinkaan. Nyt takana on uusi enkka kolmella kilsalla ja suht ehjä harjoittelujakso. Edellytyksenä tietenkin että saisi pysyä terveenä. Päiväkodissa jyllää noro ja flunssaa on ihan kaikkialla. Onneksi on rokote takataskussa, tai noh, kropassahan se on. Latinkia kuitenkin löytyy, vaikka muille jakaa.

En ole ikärasisti

Juoksukenkämaailma on näköjään mystisyyttä täynnä. Jotkut väittävät että yhdellä kenkäparilla voi juosta vain 500km ennen kuin menevät vanhaksi ja huonoksi, toiset ovat sitä mieltä että 2000km on ihan ok eikä kenkä merkittävästi huonone vaikka kuluttaisi enemmänkin. 

Minusta on melkein mahdotonta huomata milloin kenkä alkaa kulua sillä tavalla että siitä pitäisi vaihtaa uuteen. Vanhat kengäthän istuvat aina paremmin kun uudet. Vanhoissa on sitä paitsi aina joku historia, jokunen hyvä tulos tehtynä ja jotain huonojakin muistoja. En siis itse mielellään vaihda jos ei ole pakko. Nyt kuitenkin syy jalkapohjavammaan saattaa olla vanhat talvijuoksukengät joten olisi fiksua vaihtaa. Sesonki on kuitenkin kohta ohi (toivottavasti!) ja en raaskis jättää vanhat Salomonit pois. Mutta ehkä jos jossain olisi Ice Bugsit supertarjouksessa...

Luminen taistelu

Sorry. Ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. On ollut kiireitä - ei niinkään juoksupuolella vaan töissä ja duunin jälkeenkin. Flunssaista oli alkuviikosta ja yhden hikisen puolihitaan pakotin itseäni juoksemaan tiistaina.

Tänään olo oli paljon parempi joten lähdin lumisateeseen yrittämään nopeata vitosta joka oli ohjelmassa jo keskiviikkona. Kovin hyvin ei mennyt. Lunta oli tullut jo sellaiset 5cm eikä auraa näkynyt missään. Yritin silti pitää vauhtia yllä ja neljä viidestä kilsasta menikin siinä pikkaisen päälle 5min/km vauhtia. Yhden kilsan, se keskimmäinen, oli sitten taas yhtä tuskaista lipsumista ylämäkeen. No - pääasia on että syke nousee! Nyt viikonloppuna olisi yksi kymppi vielä vedettävänä ja sitten ensi viikko onkin enää kevyttä pientä ensi lauantain kilpaillua ajatellen. Ja silloin mennään alle 50min.

-Alex

Latuhelvetti

J.P. Roos on näköjään ehdotellut latupoliisia tänään. Herra Roos, joka on siis jonkunmoinen sosiaalipolitiikan tutkijaguru, on sitä mieltä että laduilla liikkuu kaikenlaisia rötöstelijöitä, mm. koirien ulkouiluttajia ja tallaajia jotka tallaavata ladut huonoon kuntoon. Onneksi maamme poliisipäälliköt on sen verran fiksua väkeä että eivät lähde tällaiseen pelleilyyn mukaan. 

Olen sitä paitsi vahvasti sitä mieltä että esim. Helsingissä oleva keskuspuistoa ei talvella voi pyhittää ainoastaan hiihtämiseen. Kyseessä on kaupungin ainoa isompi metsä- ja puistoalue ja sitä pitää saada käyttää sekä juoksijat, bongaajat, hiihtäjät että koirien ulkoiluttajat. Ymmärrän toki hiihtäjien tuskan mutta uskonnoksi tuo hiihtäminen menee jos muita ei sallita lähelle latuja. Toki latuja ei saa rikkoa ja varuillaan pitää jos siellä liikkuu mutta alue pitää silti olla kaikkien käytössä. Ja Roos:in kanssa olen toki samaa mieltä siitä että koiraomistajat tulee korjata kakat pussiin eikä jättää niitä sinne-sun-tänne. Silti. Järkeä kaikkeen.

Optimisti ilmoittautuu

Ulkona -4 ja puolipilvistä. Tekisi niin mieli juosta. Takana on siis kaksi huilipäivää torstaisen maastoskaban jälkeen. Jalkaa jomottaa edelleen mutta paljon vähemmän nyt kun torstaina. Kevyt lenkki voisi olla jopa ihan hyvä juttu. Ohjelmassa olisi 14km mutta taidanpa ottaa iisisti nyt ettei kympin kisa jää juoksematta. Fiilis on nimittäin suht optimistinen ajatellen sub 50min tavoitetta. Se saattaisi jopa onnistua. Kisa juostaan siis 16.2.

Painonopudotus on sekin raiteilla. Päivän lukema on 71.6kg. Tavoite on siis tuo Suomimies-kuntotestin ehdottama 71kg joten matkaa on enää 600g. Lupaan teille ennen ja jälkeen kuvaa kunhan lukema on kohdallaan!

Iso auts

Vain ikäihmiset ja urheiljat (lähinnä wannabe urheilijat) puhuvat sairauksistaan yhtä paljon. Tänään ajattelin valittaa omaa jalkapohjaa. Outoa kyllä kolotus on jalan etuosassa eikä takana mihin isku yleensä tulee juostessa. Enkä löydä syytä mistään, paitsi ehkä siinä että olen muutaman viikon verran käyttänyt talvikenkiä missä on pikkuruinen korko, siis ihan minimaalinen, mutta silti. Olisikohan syy siinä?

Toinen auts ja valitus menee tänään sille että en jaksanut ajaa karvat ennen eilistä takareiden kineesioteippausta...

Kiitos äiti, kiitos maailma, kiitos nastat!

Osallistun joka kuukausi Runner's High:n järkkäämään Talvijuoksusarjaan. Kyseessä on kolmen kilsan maastokisa joka käydään Pirkkolan maisemissa. Enkka ennen tätä päivä oli 14min 43s. Tänään oma PB parani yli kolmellakymmenellä sekunilla. Uusi enkka on siis täten 14min 11s. En tiedä saako tästä oikeasta kiittää äitiä ja maailmaa mutta tänään pitää kuitenkin kiittää nastoja, sen verran liukasta oli. Kiitokset menee tietenkin myös omalle painonpudotusohjelmalle sekä tietty coach Sandra Eriksson:ille joka on aina henkisesti läsnä.

Hallelujah.

Mitä yhteistä on juoksuharrastuksessa ja viinan juonnissa?

Viime vuonna hyppäsin HCR-junaan vasta pari päivää ennen kisaa kun Sofia sairastui flunssaan ja jättäytyi kisasta. Silloin olin vahvasti sitä mieltä että lähdössä ihmisiä oli liikaa ja että hela-homma meni pujotteluksi, eli ei koskaan enään. Mutta kuten aina viinan juonnissa ja juoksuharrastuksessa "ei koskaan enään" unohtuu aika pian ja taas tekee mieli. Niin kävi tai käy nytkin. HCR:än toinen hintaporras menee kohta umpeen (31.1) ja sen jälkeen hinta nousee taas kympillä. Joten nyt se on päätettävä. Ehkä lähden sittenkin, tavoitteena tietenkin parantaa viime kesän 1,57 ja risat. Ja olisihan se kiva tietää missä se oma puolikkaan kunto menee jo toukokuussa. 

Kuva lainattu www.hcr.fi

Teippiä persuksiin

Mullan on ollut takareiden kanssa isoja ongelmia. Koskan olen laiska venyttelijä niin pers-takareisi osasto on todella jäykkä ja häiritsee nykyään jopa istumista. Aloitin tässä muutama päivä sitten kunnolliset venyttelyt ja toivoa on että vaivaa häviää näillä. Tuli kuitenkin samalla kinesioteippi mieleen. Onko jollain kokemusta takareiden/takamuksen teippaamisesta? Onko humbuggia vai auttaako oikeasti?

Sehän on joulukuusi

Runner´s High:n talvijuoksusarjan seuraava osakilpaillu on ensi viikon torstaina. Silloin on taas tarkoitus parantaa 3km maastoenkkaa. 14min on vielä poksaamatta mutta nyt, 4kg edellistä kisaa kevyempänä, ja hyvien treenien jälkeen niin toiveena olisi aika joka olisi 20s nopeampi ja siten sub 14min. 

Eilen vedin Salomonit jalkaan ja kävin "pitkällä" 14km sellaista tasaista 6min/km vauhtia pitäen. Koska olen luonteeltani utelias niin en ehkä käännä päätä jos vastaan tulee ensimmäisen kerroksen kämppä missä verhot on auki ja valot päällä. Satuin siis silmäkulmasta huomaamaan että Töölöössä on koti missä edelleen asuu täysin koristeltu joulukuusi. Muistaakseni joulusta on jo vierähtänyt muutama päivä joten konsepti tuntui hieman oudolta. En jäänyt tujottamaan kuusen kuntoa, olinhan sentään lenkillä, mutta voisi veikata että kuusi ei ehkä ollut ihan färski ja priima enään. Tai ehkä tuo on ihan normimeininiä, onko esim. teillä vielä joulukuusi kotona?

God jul.

Alex

Aikataulussa ollaan

Intervallipäivä, jee jee.

Tänään tiukka aikataulu pelasti koko lenkin. Jos ei olisi ollut kova kiire niin olisin suosiolla jättänyt intervallit juoksematta, sen verran väsy iski iltapäivällä. Sain kun sainkin itseäni ulos lenkille ja 3 x (4min + 2min) menikin sitten ihan heittämällä. 

Päätin lämmittelyn aikana että tänään on otettava itsestään enemmän irti, pitää olla poikki kun homma on suoritettu. Unohdin tämän saman tien ensimmäisen intervallin aikana ja se menikin hieman päälle 5min/km vauhtia. Toinen ja kolmas setti oli sitten jo lähemmäksi sitä mitää pitää olla, eli 4,30min/km paikkeilla. Ja fiilis lenkin jälken oli mahtava. 

Aikataulussa siis ollaan ajatellen tuota sub 50min kympillä tavoitetetta. Itse kisa juostaan 16.2, silloin nähdään miten äijän käy. 

Lankkuna lattialle

Eilinen semipitkä oli yhtä tuskaa. 12km nippanappa alle 6min/km keskivauhdissa ja mukavuus kaukana. Taitaa olla niin että intervallisetti, tempojuoksu ja semipitkä kolmena peräkkäisenä päivänä on tälle kropalle liikaa. Tänään on siis huilattava, tai no, jonkunmoinen vatsasetti tai coretreeni olisi paikallaan. Jos joku haluaa peesata niin tässä käypä perussetti:

Lisää vauhtia prkele

Anteeksi kova sana. Huomasin kuitenkin että olen lusmuillut intervallitreeneissä. Tänään juoksin 5km + 3km suunilleen samassa vauhdissa kun eiliset 5min intervallit. Lepoa settien välissä oli 3min ja sekin hölkäten. 5km aika oli 25,38 joten ihan ok. Tsekkasin McMillanilta mikä se vitosen aika kuuluu olla jos haluaa pinkoa kympin alle 50min. Vastaus on 24,04 joten aika kaukana siitä ollaan vielä, tosin tuo 25,38 ei varmaankaan ollut vielä ihan maksimi.

Anyhow - lupasin teille, tai siis Hannalle, kormareseptiä, joten täältä pesee (alkuperäisreseptti herra J. Oliverin, tässä hieman suomalaistettu versio).

Salaisuus on currytahnassa, sen on tehtävä itse. Tee se edellisenä iltana tai annan muhia jääkapissa vielä pidempään.

1 tl Korianterisiemeniä

2 tl juustokuminansiemeniä

valkosipulia, muutama kynsi

tuoretta korianteria (nippu)

kaksi vihreetä chiliä

neutraalia ruokaöljyä, (2 rkl)

1 tl intialaista mausteseosta, löytyy joskus garam masala otsikon alta

peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä

2 rkl kookoshiutaleita

1/2 tl cayennepippuria

suolaa

Alkuun korianterisiemenet ja juustokuminasiemenet murskattuina kuumalle pannulle. Pyöritä siellä muutama minuutti ja pistä sitten kaikki ylä olevat mausteet sekaisin blenderillä. Muodostuu aika tuhti tahna jota voi käyttää moneen chiliruokaan. Satsi ei ole kovinkaan iso ja saattaa mennä kokonaisuudessaan jos kokkaa vähänkin isommalle porukalle.

Ja sitten itse kormaan:

Pilko kokonainen sipuli, kuori pieni pala tuoretta inkivääriä ja pilko pieneksi. Pistä pannu kuumaksi ja heitä inkivääri ja sipuli joukkoon. Jos haluaa vielä enemmän tulisuutta niin lisää myös kokonainen pilkottu punainen chili (jätän itse usein pois). Paista muutama minuuti ja lisää sitten puolet currytahnasta (tai enemmän, maun mukaan). Heitä tässä vaiheessa broilerin rintafilettä ja kikherneitä (200g, voi jättää pois) joukkoon, sekoita kunnolla ja lisää vasta sitten 400g tomaattimurskaa ja tölkki kookosmaitoa. Pikkaisen suolaa joukkoon ja kansi päälle. Annan muhia 30min. 

Koristele korianterilla ja tarjoile riisin ja ruokajogurtin kanssa.

Curryn voimalla eteenpäin

Työviikko on takana ja edessä rankka viikonloppu. Rankka sen takia että juokseminen on jäänyt todella vähiin tällä viikolla. Nyt on siis otettava kiinni. Urakka alkoi tänään siitäkin huolimatta että pakkasasteita oli 16. Chicken Korma siis pannuun muhimaan ja äijä lenkille. Edessä 4 x 5min sellaista 4,50 - 5,10min/km vauhtia. Lämmittelyn ja ekan intervallin aikana jäätyi nenä, sormet ja loput naamasta. Kolmen kilsan jälkeen huomasin että lämpö oli hiipinyt puseroon ja kylmyys ei enää vaikuttanut. Tästä eteenpäin pidänkin pakkasrajan miinus kahdessakymmenessä. Loput lenkistä olikin sitten yhtä juhlaa (no ehkä hieman liioteltua) ja homma kunnialla kotiin. Huomenna tempojuoksu ja sunnuntaina pitkä. Toivotaan että kroppa kestää ja että nuoremman vatsatauti ei tule morjenstamaan.

Jos joku kaipaa Korman reseptiä niin kommenttia peliin.

Ei kerrottavaa eikä kehuttavaa

Sofia on jo jonkun aikaa saanut Runners World nimistä lehtiä kotiovelle tuotuna. Juttuja riittää sekä harrastelijoista ja ammattilaisista mutta kuten yleensä, tässäkin ollaan "hitaita" silloin kun kympin tulos on päälle 35min. Aika kaukana meikäläisen arkipäivästä siis. Onko jollain teillä kokemuksia kotimaisesta Juoksija-lehdestä? Kannattaisiko siihen tutustua?

Juoksuviikosta ei kerrottavaa eikä kehuttavaa. Aika hiljaista on ollut. Jaksaminen vähän maassa. Tänään tennistä, huomenna pitkä duunipäivä ja perjantaina kuulemma sikakylmää. Taitaapi juoksemiset jäädä viikonloppuun.

Salilla käyminen vatsatautia pahempaa?

Maanantai ja voimaharjoittelu (lue: kuntosali). Mulla tais olla joku vakava sairaus joulukuussa kun olin blogissakin muutamaan otteeseen sitä mieltä että salilla on hauskaa. Tänään se oli silkkaa tuskaa ja tylsyyttä. Sain jopa itseäni kiinni ajattelmasta että vatsatauti on hauskempaa kun rehkiminen sisällä hikisten ihmisten keskellä. Ajatus kostautui muutama minuutti sitten kun kolmevuotias kävi potalla...

Sykesyntiä

Jostain syystä Garmin on talvisaikaan kenkkuilut enemmän kuin talossa asuva viisivuotias neitokainen. Syke nousee aina lenkin alkupuolella taivaisiin ja enää ei voi luottaa maksimi- eikä keskisykkeeseen. Luonnollista on että kontaktipinta ei ehkä ota heti ja että pinnalle pitäisi puristella jotain kontaktigeeli. Mutta eihän kukaan oikeasta sellaista tee. Kostutan kuitenkin pinnat vedellä juuri ennen lähtöä ja se pitäisi mielestäni riittää. Tänäänkin kävimme Sofian kanssa hitaalla ysillä ja sykkeet pyöri siinä 130 hujakoilla jos ei pari ensimmäistä kilsaa lasketa. Silloin kone näytti sellaista 160 vaikka vauhti oli lähemmäksi 7min/km.

Tästä huolimatta Garmin on ihan ykkösvaihtoehto. Olen kokeillut melkein kaikkia muita merkkejä ja Garmin on kaikista näistä ehdottomasti tarkin, ainakin jos ajattelee juoksemista kaupunkimiljöössä. Ja meikäläisen Forerunner 610:ä voi myös ohjelmoida valmiiksi tietokoneella ja sitten siirtää esim. intervalliharjoitukset yhdellä napinpainalluksella kelloon. Joten jos GPS-kelloa mietit niin melkein voi unohtaa kaikki kotimaiset. Valitettavasti.

Kuva lainattu täältä

Punatäplähait vei tutit ja iskä meni lenkille

Kävimme tänään Sea Life:ssä jättämässä kolmevuotiaan tutit haipoikasille. Koska niitä ei voi noin vain heittää haialtaaseen niin kolmevuotias sai itse antaa tutit haihoitajalle. Hoitaja, hämmennyksen partaalla, otti tutit vastaan ja lupasi antaa ne haipoikasille. Tai no, eihän se oikein luvannut mitään, kun se ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Onneksi Sofia kävi vaivihkaan selittämässä sille. Haipoikaset kun tarvitsee tutteja kolmevuotiasta enemmän.

Hieman oli huutoa nukkumaan mentäessä mutta ihmeen hyvin tutiton sessio meni. Nyt sängyssä nukkuu iso poika.

Ja että ei tästä tulisi vielä enemmän sekasikiöblogi niin heitetään ruanlaittokuva perään ja todetaan että -12 oli lenkkisää, matkana 7km ja vauhti sellaista 5,30min/km. Loistava fiilis. Nyt punkkua lasiin, jäätelöä kulhoon ja lusikka suuhun. Tästä ei lauantai-ilta enää parane.

Korianterikanaa ja intervallijuoksua

Huonosti on tullut juostua tällä viikolla. Tänään piti paikata kovalla intervallivedolla. 6 x 3min alle 4,50min/km vauhtia ohjelmassa. Taisin kuitenkin lähteä baanalle hieman liian nopeasti sitruunakorianterikanadinnerin jälkeen, joten vatsa oli vauhdista hieman eri mieltä. Taidan tällä kertaa jättää yksityiskohdat kertomatta. Korianterikana oli kuitenkin ihan loistava! Reseptiä pukkaa jos sitä joku kaipaa.

- Alex

Takareisitaantuma

Aina heinäkuun Runner's Twilight:ista asti on ollut pientä kipua takareidessä. Välillä kipu on ollut sen verran jykevää että istuminenkin on ollut hankalaa ja välillä ihan pientä kolotusta juostessa. No - ongelma tässäkin tapauksessa on laiskuus. Jos jaksaisi venyttää joka ilta viikko putkeen niin aivan varmasti auttaisi. Vaan kun en saa itsestäni niskasta kiinni. Outoa että pystyn fokusoimaan treeneihin ja laihduttamiseen mutta vaivaiseen minuutin venyttelysessioon ei liukene fokusta.

Annan siis itselleni uuden intianinimen: Laiska kireä takareisi

Tänään edessä vielä tennissessio ja huomenna aikainen aamu ja työreissu Vaasaan. Kiitos.

- Alex

Valo avuksi lenkkikurjuuteen

Jalat kun betonia, väsymys tapissa, energia nollassa ja päivä kotona sairaan kolmevuotiaan kanssa. Ei siis parhaat mahdolliset lähtäkohdat päivän kasia ajatellen. Lähdin kuitenkin kiertämään Töölönlahtea siinä toivossa että löytäisin Sofian (vaimo) lyhdyn matkan varrella. Tänään oli Lux Helsingin viimeinen päivä ja samalla viimeinen mahis nähdä tuo lyhtykavalkaadi.

Ja voi jumakekkula että oli hieno. Siis lenkki oli ihan p:stä mutta mielialaa paransi huomattavasti valonäyttely ja koko lyhtypolku. Myös Opperan pihalla oleva Cosmogole niminen installaatio oli mahtava.

Lyhty on siis Sofian Taikissa tekemä ja roikkuu lyhtypolun alussa (jos joku vielä tänään kerkeää katsomaan). Kuva lainattu täältä.

Punttis ja pekonia perkele

Anteeksi kova sano mutta kun se sopii otsikkoon niin mallikkaasti. Muutama viikko sitten päästin suustani mukavia ja jopa ylitseviä sanoja punttisalimeiningistä ja siitä kuinka olen alkanut viihtyä siellä. Tänään otan kaiken takaisin. Ihan liikaa porukkaa, liian vähän energiaa ja muutenkin huono päivä takana. Pröh.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa ja ostoskoriin pääsi livahtaa pari pakettia pekonia. Ei ehkä laihduttajan paras kaveri mutta kaikilla muilla tavoin hyvä jätkä. Muksuille tuli laitettua pekonia spaghetin keraa ja nipottajalle, siis mulle, pekonisalatti ja sitruunavinaigretteä. Resepti selviää katsomalla kuvaa. Sen vaikempaa se ei ole. Vinaigretteen tulee puolikkaan sitruunan (jos sitruuna on iso) mehua ja noin 6 rkl oliiviöljyä, muutama veivi pippurimyllyllä ja vähän suolaa.

Itsekehuskelu - katso kuva

Viikko takana jogg.se ohjelman parissa ja hyvältä tuntuu. Tänään tutun juoksuporukan kanssa 13,5km sellaista mukavaa 6,15min/km vauhtia. Nyt voi vain toivoa että Sofian ja Alvinin flunssa ei tartu ja että saa jatkaa terveenä kaikki nämä ohjelman jäljellä olevat kuusi viikkoa.

Tämä kuva on ihan pakko näyttää vaikka se haiskahtaakin kehuskelulta. Ja onhan se sitä.

Käteen tarttui maila

Vakiovuoro on varattuna ja nyt on releet kondiksessa. Tänään törsäsin melkein 70e uuteen tennismailaan. Ei mikään proversio mutta hyvä tällaiselle aloittelevalle räveltäjälle. Keskiviikkona on edessä ensimmäinen tulikoe.

Juoksijan paras pastaresepti

Blogista on tullut sekasikiö. Välillä puhutaan tenniksestä ja nyt ruoasta. Mutta ehkä tässä jokunen, ainakin Sporttaillaan-Hanna, pystyy elämään sen kanssa että meikäläisen juoksuegoillut pannan tauolle ihan hetkeksi.

Tässä siis tuo eilisen oreganopossu-, rucola-, basilikapasta.

Pennepastaa (pötkyläpastaa kuten muksut sanoo)

1 Possun sisäfile

1 tl kuivattua oreganoa

puolikas purjo

2 valkosipulinkynttä hienosti pilkottuna

1dl creme fraiche

50g parmesan juustoa

rucolaa

tuoretta basilikaa

suolaa ja pippuria

oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi lihat ja laita pastavesi kieuhumaan. Heitä reippaasti suolaa pastaveteen, suolaa ja pippuroi samalla myös lihasuikaleet. Pilko purjot ja valkosipuli, paista ne minuutin verran oliiviöljyssä (varo että pilkotu valkosipuli ei pala) ja heitä lihasuikaleet kehiin. Minuutin päästä sekaan myös kuivattu oregaano. Katso että suikaleet saa kunnolla väriä ja vähennä sitten lämpöä samalla kun kaadat creme fraicheä sekaan. Sekoita. Lisää puolet parmesaanista ja tarkista suola. Anna porista vielä pari minuuttia tai kunnes penne on valmis. Pilko samalla parin nyrkin verran basilikaa ja rucolaa.

Sekoita soosit ja vihreät pastan sekaan ja tarjoile heti parmesanjuuston kanssa. Jos haluaa pastaan vielä enemmän väriä niin annokseen sopii mainiosti myös pilkotut luumu- tai kirsikkatomaatit.

Yksi annos (resepti on noin neljälle) sisältää noin 550 - 600 kaloriaa (riippuu pitkälti parmesanin määrästä).

Syö ja juokse

Aloitin taannoin juokuharrastuksen koska halusin syödä mitä tahansa milloin tahansa. No - eihän se niin toimi, jos ei juokse 100km viikkoja siis. Huomasin nimittäin aika nopeasti että kiloja tuli lisää eikä päinvastoin. Kylmä totuus selvisi työpaikan kuntotestissä kun kone kertoi tavoitepainon olevan 71kg eikä 80kg ja että läskiä oli suhteessa lihaksiin aivan liikaa. Oli pakko alkaa miettiä mitä survoo naamariin.

Nyt, seitsemän viikkoa myöhemmin kiloja on enää 75kg. Ja tänään kävin nopealla tempojuoksulla, ensimmäiset 4km lähellä 5min/km vauhtia ja viimeiset 2km jopa alle 5min/km. Eli 5kg kevyempi jätkä on myös hieman nopeampi. Tavoite jo helmikuussa on siis puhkaista 50min kympillä ja tänään jopa uskon että se saattaa onnistua.

Siihen asti rääkkiä, lepoa ja hyvää safkaa.

Kuva on päivän dinneristä. Possun sisäfilepasta oregano, basilika ja rucola kastikkeessa. Resepti tulossa myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa.

Löysät intervallit

Huonoin mahdollinen intervallialusta on koettu. Eilen. Tarkoitus oli juosta 3 x 5min noin 5min/km vauhtia ja 1 x 3min noin 4,50min/km vauhtia. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään kun irtopiikit jalassa yritti hipsiä kovaa välillä paljaalla asfaltilla ja välillä jääradalla. Lopputulos oli 4 tasan 5min/km intervallia joten kokonaan penkin alle tuo veto ei mennyt. Illalla kävin vielä lyömässä tennispalloa joten päätin jättää juoksemiset väliin tänään, antaa kropan huilia ja satsata kaiken viikonlopuun. Ohjelmassa vielä tasavauhtinen kova (5,15min/km - 5,30min/km) ja mukava kymppi.

16.2.2013 on siis näytön paikka. Silloin on ensimmäinen yritys alittaa 50min kympillä.

Ett näin.

Miehen kaksi parasta ystävää

Irtonastat ja hernekeitto. Vuosi 2013 alkoi vakiokasilla.