Hidasta, lyhyttä ja hieman synkkää

Lyhyt ja hidas. Siinä päivän avainsanat lenkin suhteen. Lenkin aikana tuli ajateltua tasan kahta asiaa. 1) voi hitto että penikka vaivaa. 2) miksi tämä talviaikahässäkkä? Lapset herää kuudelta ja pimeys tulee ihan liian aikaisin.

-Alex

Leipominen myy

No niin. Nyt se on sitten todistettu. Lifestyle bloggaajan elämä on hulppeampaa ja kiinnostavampaa kuin maratonbloggaajan. Eilisen kaurakeksikirjoituksen tilastot näyttää pelkkää plussaa. Kävijämäärä nousi jopa 20%. Voipi sitten vaan toivoa että tämä penikkaongelma jatkuisi että saisi lisää leipomisintoa.

No ehkä ei kuitenkaan. Vaikka iisimpi viikko onkin edessä niin teemaa en lähde vaihtamaan. Maratonjuoksu.fi on ja pysyy juoksublogina.

-Alex

Juuri niin kuin Strömsössä

Kun kerta penikka pistää huilimaan niin voisin kokeilla onneani lifestyle-bloggaajana.
Tänään tuli leivottua kaurakeksejä. NamNam.

Helppoa kun viiden kilsan lenkki. Sulauta 75g voita kattilassa, heitä sekaan 1dl kaurahiutaleita, 1dl sokeria, 1dl jauhoja, 2 ruokalusikallista siirappia, 2 ruokalusikallista maitoa, 1/4 teelusikallinen leivontajauhetta ja sekoita. Ja sitten pieniä kolikonkokoisia klikkejä pellille ja uuniin. Noin 6min 200 asteessa. Pistä kakarat syömään niin ei tarvi jumpata.

Apua penikkatautiin

Nyt tympii. Ennen oli ongelmia oikean jalan kanssa ja nyt, eilisen kolmosen jälkeen, ongelmia on molemissa jaloissa. Luultavasti kyse on penikkataudista ja googlettamalla löytyy monta eri ratkaisumallia. Yleisin suositus on lepo ja sehän ei käy. Toiseksi puhutaan pohjelihasten vahvistamisesta ja sehän käy. Kolmanneksi puhutaan venyttelemisestä ja sehän on työllästä ja tylsää. Onko jollain kokemuksia penikkataudin nujertamisesta? Miten se teiltä onnistui?

-Alex

Pro-väkeä, muutama tantta ja mun uusi enkka

Ensimmäinen osakilpailu Runner's High:n järkkäämässä talvijuoksusarjassa  on takana. Pirkkolan maastossa juostiin ja paikalla oli satakunta eliittitason urheilijaa plus minä ja muutama nopea viiskymppinen tantta. Lähdin 4,40min/km vauhdissa matkaan ja pidin suunilleen saman läpi koko homman. Reitti oli kuitenkin aika mäkinen joten en ollut ihan perillä siitä miten vauhdin pitäisi jakaa joka taas kerran johti siihen että voimia oli maalissa jopa liikaa. Loppuaika 14:41min. Ensimmäinen "virallinen" kolmonen, tästä on hyvä lähteä. Jos talven aikana onnistuisi saamaan ainakin nuo 41 sekkaa ajasta pois niin kevät olisi iloista aikaa. Todeta voi että tulin maaliin viimeisten juokossa ja hävisin miltei kaikille viiskymppisille tantoille. Onneksi tässä on mahdollisuus vielä voittaa kuntoilijasarjan, taidanpa nimittäin olla ainoa osallistuja kun muut ovat niin pro.

-Alex

Hassen matkassa

Kilpailusesonki piti olla jo ohi. Ja silti on jo kaksi skabaa kiikarissa. Torstaina alkaa Runner's High:n talvijuoksusarja ja 10.11 on vuorossa Hassen Tervasaari-hölkkä. Hassen juoksutapahtuma on osa laajempaa sarjaa mutta myös yksittäisenä tapahtumana kiinnostava. Matkaksi voi valita joko täyden maran, puolikkaan tai kympin. Itse aioin yrittää parantaa tuota Midnight Runin 53min ja risat aikaa.

Kokeilinkin tänään vauhdinpitoa ja 5,15min/km (8km lenkki) ei tuottanut mitään sen suurempia vaikeuksia joten loppuaikatähtäin on siinä 51-52min paikkeila. Ja kolmonen pitää torstaina mennä alle 15min, coach Sandran mukaan alle 14min. Se tarkoittaisi kuitenkin 4,40min/km vauhtia joka saattaa olla hieman liikaa, mutta ties vaikka onnistuisikin. Täysiä lähdetään ja katsotan mihin se riittää. 

Kuva on viime vuoden joulukuusta. Silloin 3km meni aikaan 15:05 (oma ajanotto)

-Alex

Neitysyys meni 2007

Työkaveri juoksi eilen täyspitkän Amsterdamissa. Samalla meni maratonneitsyys. Mahtavaa!

Muistan kun menetin omani. Siitä on jo viisi vuotta. Päätin huhtikuussa 2007 juosta täyden maratonin samana syksynä. Ennen tätä olin juossut silloin tällöin ilman sen suurempia haasteita tai tavoitteita. Luulin kuitenkin olevani suht hyvässä kondiksessa joten aloitin treenaamisen heti. Lisäsin liian nopeasti kilsoja ja polvi alkoi reistailla. Koko kesä meni huonon polven parissa mutta jatkoin kuitenkin sitkeästi harjoittelemista. Syyskuun loppussa vedin sitten naama täyteen pastaa ja lähdin Espoon rantamaratonille mieli ja lippu korkealla. Ajattelin että neljä ja puoli tuntia olisi sellainen realistinen tavoite. Aloitin 6min/km vauhtia ja muistan vieläkin kuinka kympin kohdalla ajattelin että tämähän on lastenleikkiä. Vielä puolimatkan jälkeen olin aika varma siitä että ainakin viisi tuntia alittuisi. Kolmenkympin kohdalla meni polvi ja samalla tuli kuuluisa seinä vastaan. Yritin vielä puolihölkällä eteenpäin mutta polvi oli niin kireä ja kipeä että käveleminenkin oli silkkaa tuskaa. Vedin rusinoita ja suolakurkkuja, join vettä ja urheilujuomaa. Kiroilin ja kävelin. Keskeytymyinen ei käynyt koskaan mielessä. Kiroilin vähän enemmän ja kävelin vähän lisää. Viimeisen kilometrin yritin jopa juosta ja maalissa kello näytti viisi ja puoli tuntia. Tunti yli tavoitteen mutta maalissa kuitenkin. 

Polvi oli vielä kaksi kuukautta tämän jälkeen niin kipeä että hölkästä ei tullut mitään. Päätin että kokopitkä ei ole mun juttuni ja jätin juoksemisen pitkäksi aikaa. Vuosi tämän jälkeen aloittin harjoittelemisen taas, silloin puolikas mielessä. Täyspitkä kun ei ollut, eikä ole mun juttuni. Olihan se jo kerran koettu. Työkaverin suorituksen myötä ja Sofian ajatukset Tukholman maratonista on kuitenkin herättänyt kammottavan ajatuksen. Mitä jos kuitenkin...

-Alex

Vaimo painaa pitkälle

Sofia ilmoittautui Tukholman maratonille äsken. Itse en lähde juoksemaan täyspitkää, en juuri nyt kun lyhyemmät matkat tuntuu niin makeilta. Itse laitoin Runner's High jengille viestiä että lähtisin mukaan heidän Talvijuoksusarjaan joka alkaa nyt torstaina. Kyse on siis viiden 3km tapahtuman sarjasta. Hyvä tapaa pitää kuntoa yllä talven yli ja kuukausittain testata missä mennään. Ensi vuoden puolella kun tavoite on 1.50 puolikkaalla ja sub 50 kympillä. Harmi vaan että ei ole mitään käsitystä siitä miten nopeasti pystyn tuollaisen kolmen kilsan lenkin vetää. Mcmillanin mukaan kolmonen pitäisi mennä noin 13,42 aikaan jos meinaa keväällä päästä kympillä alle 50 minsaa.
No, spekulaatiot sikseen ja torstaina täysiä!

Lenkki tänään: mukavat 15km tihkusateessa. Vauhti noin 5:50 min/km.
Sorry ei kuvia, mies on ruma tänään. Ja luultavasti myös huomenna.

- Alex

Keith on hullu mies ja Anette vielä hullumpi nainen

Jenkkiläinen Keith Levasseuri juoksi äskettäin Baltimoren maratonin aikaan 2,46 ja risat. Se ei ollut miehen ennätys. Hulluutta tässä oli se että Keith juoksi koko matkan rantasandaaleissa. Seuraavana päivänä jalat oli kuulemma hieman kipeät. Siis hieman kipeät.

Samalla tanskalainen Anette Fredskov meinaa juosta 366 maratonia yhden vuoden aikana. Siis 366. Huh huh.

Lenkki kuin Kaurismäen elokuvasta

Sade piiskasi rankasti ja tuuli heitti märkiä lehtiä päin naamaa. Päätin näyttää syyssäälle keskisormea ja lähdin juosten duunista kohtia kotia. Parin kilsan jälkeen olin litimärkä ja kengässä pyöri ikävä ja ärsyttävä pieni kivi. Samalla huomasin että minua seuraa verivana. Nenästä tuleva nuha olikin verta. Eihän mulla tietenkään ollut paperia matkassa joten päätin painaa hihaa tiukasti nenää vasten ja hidastaa juoksuvauhtia että vuoto tyrehtyisi. Huono idea. Hiha oli pian punainen ja vuoto edelleen kova. Samalla ohitin jonkunmoisen ruiskunvaihtokliniikan. Ovesta tuli parimetrinen, rähjäinen mies joka nosti käden ilmaan ja tarjosi yläfemmaa tällä veriselle lenkkeilijälle. Koko tilanne oli täysin absurdi. 

Tuntui siltä että olin joutunut kesken Kaurismäki-leffaa. 

Loppumatka ei sitten ollutkaan yhtä dramaattinen.

-Alex

Vautsivau harjoitus

Coach Sandra oli tehnyt meille tämän päiväisen intervalliharjoituksen. Alkuun pari kilsaa lämmittelyä jonka jälkeen 3 minuuttia semikovaa ja 30 sekuntia lepoa. Heti perään minuutti täysiä jonka jälkeen 3 minuuttia lepoa ja koko homma uudestaan neljä, viisi tai jopa kuusi kertaa. Lämmittelyn keraa kilsoja kertyi 10. Ihan loistava harjoitus.

Ainiin, se heebo joka on kirjoittanut Doven uuden mainoksen käsikirjoituksen pitäisi pistää lukkojen taakse. Eihän kukaan oikeassa elemässä käytä "Vautsivau toppeja", ei ainakaan sanakombona. 

-Alex

Syke on syväältä

Tusinan verran kilometrejä kertyi tänään kun käytiin Sofian kanssa katsastamassa syksyistä Keskuspuistoa. Pikkuruinen kaktus elää edelleen kurkussa ja kraana on hieman raollaan. Tämä johtui tietenkin siihen että syke ei oikein pysynyt aisoissa. Normi puolipitkä päälle kuuden minuutin kilsavaihdissa pitää syken siinä 140-150 paikkeilla. Tänään keskisyke oli noin 160. Ei hyvä. Tässä olisi nyt pari päivää aikaa päästä flunssasta eroon ennen kun koittaa treenit coach Sandra Erikssonin kanssa. Silloinhan pitää olla kunnossa että voi vetää mäkivetoja täysillä.

Kaverit hei!

Kahden viikon flunssaputki on nyt ohi. Tämä tuli eilen päätettyä. Harmi vain että kurkussa majaileva kaktus on eri mieltä. Sille tarjotaan kuitenkin kovaa kyytiä tänään koska juoksemaan olen lähdössä, eikä taivaalta tuleva viistopaska tai pienenpieni kaktus tätä pysäytä.

Jos mun surullista pakkojuoksemista ei jaksa seurata niin kannattaa piipahtaa esim.  Lauran Juoksujalkaa blogissa, tai lukea Kaijan mietteitä huomisesta Vantaan puolikkaasta tai harjoittaa ruotsinkieltä Coach Sandra Eriksson:in blogissa. Sandrahan voitti muutama viikko sitten Lindingöloppetin.

-Alex

Anna takatukan kasvaa

Ja liity kasarjuoksioihin. Siis heihin jotka kuuntelee vain ja ainoastaan kasaripoppia juostessa. Olen melko varma että sellainenkin joukko löytyy. Ja jos tyylilaji ei ole tuttu niin Runaddicts.net listaa parasta kasaripoppia juuri lenkkeilyä silmällä pitäen. Listan kärjessä keikkuu kaikkien aikojen radiobiisi, A-HA:n Take on Me. Mukana myös oma henkilökohtainen suosikki, Beastie Boys: No sleep til Brooklyn.

Liukkaasti liikkeelle

"Hyvät matkustajat, johtuen syksyisestä säästä ja liukkaista lehdistä juna ei juuri nyt kiihdy kovin nopeasti. Mutta ei se mitään, juna ei myöskään jarruta kovin nopeasti. Matkanne siis venyy hieman..." Näin veturkuljettajan suusta. VR:llähän jokainen vuodenaika näyttäisi olevan haaste. Näin myös juoksijalla.

Mun mielestä syksy on kuitenkin paras vuodenaika juoksemiselle. Syksyllä on aikaa ja ei tarvitse välittää kuumudesta eikä liioin kylmyydestä. Liukkaat lehdet ei ainakaan minua häiräitse ja syksyllähän ei ole myöskään allergiaongelmia joten siltäkin osin vuodenaika on loistava. Pukeutuminen tosin korostuu kun säät vaihtelee. Itse juoksen mielellään pelkässä techpaidassa aina +10 asteeseen asti, kun sää siitä vielä kylmenee tulee melkein aina laitettua jotain muuta kun pelkkä tech:i. Kevyt juoksutakki tai college sopii tähän hyvin. Myös shortsit vaihtuu pitkiin housuihin siinä +10 paikkeilla. Sitten kun mennään lähemmäksi nollaa tulee käytettyä myös paksumpaa juoksupaitaa- tai takkia. Ja vasta kun ollaan reippaasti miinuksen puolella niin toppaukset tulee kuvaan mukaan. Jos olet aloitteleva lenkkeilijä niin hyvä sääntö on että saa olla hieman kylmää ensimmäiset viisi minuuttia mutta ei enää sen jälkeen.

- Alex

Olen keksinyt ikiliikkujan

Kyse on loputtomasti energiaa tuottavasta voimalaitosksesta joka vaatii minimaalista huolenpitoa ja on kaiken lisäksi liikkuva ja suhteellisen pieni. Voimalaitoksella on jo valmiiksi nimi: Nenä. Se tuottaa energiaa muodossa räkää päivät ja yöt ja itse tuotteelle ei ole tällä hetkellä käyttöä. Joten jos joku haluaa lämmittää talonsa räkävoimin niin tarjolla olisi sitä itseensä ihan ilman rahallista panostusta. 

Eroon tästä räkämäärästä pitäisi päästä, että voisi taas vetää lenkkitossut jalkaan ja harjoittaa pientä juoksemista.

Suomen terveysjärjestelmä on vitsi

Anteeksi pitkä bloggaustauko. Syy tähän löytyy Suomen terveysjärjestelmästä ja eteenkin rempassa olevasta Lastensairaalasta Helsingissä. Vanhin tytär (4v) tippui ja löi kätensä niin että luu murtui. Tästä kaikki alkoi. Sofia lähti viemään tytärtä lääkäriasemalle. Siellä otettiin röntgenkuva, todettiin käden olevan poikki. ja lähetettiin eteenpäin Lastensairaalan päivystykseen. Siellä, parin tunnin jälkeen, otettiin uusi kuva ja annettiin taas odottaa muutama tunti. Tämän jälkeen lääkäri katsoi kättä, laitoi kipukipsin ja neuvoi menemään kotiin nukkumaan, huomenna kun käden pitäisi leikata heti aamusta. Okei. Tuntui aika hurjalta mennä kotiin nukkumaan pelkällä tukikipsillä ja buranalla, mutta olihan tässä olemassa ainakin jonkunmoinen suunitelma.

Yö oli mikä oli. Heti aamusta lähdimme takaisin Lastensairaalaan ja jäimme osastolle odottamaan. Siellä selvisi aika nopeasti että emme millään tavalla ole ensimmäisten juokossa menossa leikkaukseen vaan että kaikki "akuutit" menisi edelle. Siellä sitten odoteltiin ilman tarkkaa aikataulua tai tietoa siitä tulisiko leikkaus eteen vielä samana päivänä vai menisikö se viellä seuraavan vuorokauden puolelle. Sairaanhoitajat (jotka olivat ystävällisiä ja hyviä) kertoi sairaalan olevan rempassa ja että leikkaussaleja oli vain kaksi ja että tämän takia homma on entistä vaikeampi säätää. Illalla sitten, kuuden ja seiska välissä, pääsimme vihdoin leikkaussaliin ja tyttäreelle pistetiin nuo parit piikit pitämään luuta paikallaan jonka jälkeen käsi kipsiin ja takaisin osastolle.

30h pienelle neljävuotiaalle on tosi pitkä aika. Kun siihen vielä lisää luumurtuma ja lääkäripelko niin soppa maistuu aika pahalle. Ymmärrän toki että on olemassa paljon vakavampia juttuja jotka menee edelle, mutta silti. Vähän parempaa pelisilmää tai järjestelmää olisi suotava.

-Alex

Lenkkeily ei kannata

sillä se lisää painoa. Ainakin mun tapauksessa. Aina kun pidän juoksemisesta taukoa, pari päivää tai enemmän, niin paino alkaa putoamaan. Jos pidän yllä neljän lenkin viikkotahtia niin painolle ei tapahdu juurikaan mitään tai sitten se nousee. Joku voisi väittää että tämä johtuu siitä että lihakset kerää nestettä ja että neste häviää kun lihaksia ei käytä. Joku toinen voisi väittää että kyse on sattumasta. Tai sitten olen juuri keksinyt laihdutuskeinon joka päihittää kaikki lchf-meiningit mennen tullen.

Muista osallistua kyselyyn Helsingin parhaasta lenkkimaastosta -------->


-flunssainen Alex

Osallistu kyselyyn: Helsingin paras lenkkipaikka?

Missä se siis on, Helsingin paras lenkkimaasto? Osallistujen kesken arvotaan hyvää fiilistä. Osallistu oikealla ->