Äijä on ennätysvauhdissa

Viikonlopun pitkän lönköttelyn jälkeen päätin kokeilla hieman vauhdinlisäystä taas tänään. Tarkoitus oli juosta 5,25min/km vauhtia kahdeksan kilsan lenkki duunista kotiin. 5,25min/km on se vauhti mitä olisi tarkoitus pitää puolikkaalle 16.6.

Juoksu rullasi hyvin, ja vaikka jalat olivat hieman painavia niin hengitys pysyi jokseenkin rauhallisena ja alamäet auttoi pitämään pulssia suht matalana. En voi väittää että olisi ollut kivaa koko ajan mutta lopputulosta huomioon ottaen niin pitää olla enemmän kuin tyytyväinen. Keskivauhtu oli nimittäin jopa alle 5,20min/km, tarkalleen 5,18min/km.

Tätä valmennussuhdetta Sandra Erikssoniin ei voi ylistää liikaa. Sandran vinkit ja eteenkin Sandran kannustus on niin huippua että parempaa ei löydy mistään. Ainiin - Sandralla on myös uudet kotisivut. Kannattaa tsekata.  Ja kaikki stadikalle 30.6 kannustamaan Sandraa EM-mitaleille!

-Alex

Taas juttua juoksemisesta

Olipa viikonloppu. Sää suosi ja tulihan tuo mökkeilysesonkikin aloitettua. Ainoa paha saaressa on se että aina pitää nousta veneeseen kun tahtoo lenkille. Muuten ei voi valittaa. Tänään juostiin Sofian kanssa pitkän (14,5km) lenkin ja lisättiin siihen vielä kympin kohdalla race pace osion pariksi kilsaksi.

Kilsoja tällä viikolla kaikenkaikkiaan 40. Ei paha. Ensi viikolla vielä suht kovat treenit ja sitten pitäisi aloittaa hiljentämisen Siltajuoksua silmällä pitäen.



- Alex

Kovaa ja vielä kovempaa

Noniih. Siinäpä ne oli, kolmen kilsan pitkät intervallit. Lähdin lämmittelee suuntana Töölönlahti. 2.5 kilsan jälkeen lähdin kiertämään lahtea ekalle 3km pätkälle. Huomasin heti että oli tosi vaikeeta löytää se oikea rytmi kun ei tiennyt kuinka kauan jaksaa juuri sitä vauhtia. Pysyttelin 5min/km vauhdissa ja vähän päälle. Ekan intervallin jälkeen olin väsynyt mutta ei millään tavalla rätti ja keskivauhti jäi 5.12 min/km:iin. Kolme minsaa kävelyä jonka jälkeen toiselle pätkälle. Päätin vetää kovempaa ja jo kahden kilsan jälkeen olinkin aika rätti. Keskityin tekniikkaan ja juoksuasentoon ja heti helpotti. Viimeisen intervallin keskinopeus 5.02min/km, eli ihan ok suoritus.

Kyllä meitä Helsinkiläisiä hellitään tällaisilla lenkkimaastoilla:






- Alex

vai niin?

Runners worldissa oli testi. Testin tavoitteena oli löytää referenssinopeus X, jonka perusteella pystyy määrittämään kuinka nopeasti tietyn matkan pystyy juoksemaan.

Testi tehdään niin että juostaan 3km kevyttä hölkkää jonka jälkeen juostaan 2km nopeampaa, niin että hengitys syvenee reilusti. Pari päivää myöhemmin juostaan 3x 1500m samaa vauhtia mitä oli keskimääsäisnopeus viimeisellä 2km matkalla.

Näin saadaan referenssinopeus Xmin/km jonka avulla pystyy treenaamaan oikealla nopeudella.

Pitkät vedot: X
kynnysvauhti: X+20-30s
lyhyet vedot: X-5-10s
Pitkä lenkki: X+30-60s
kevyt lenkki: X+40-80s
10km kisa: x10-15s
puolikas:X+30-40s
5km kisa: X

Minä päätin kokeilla, mutta laiskana leidinä päätin olettaa että 3km hölkän jälken pystyn juoksemaan 2km vauhtiin 5-5.10min/km, joten päätin testata vedot sillä.

3x1500m, 800m hölkällä onnistui niin että ensimmäisen vauhti oli 5.05, toisen 4.58 ja kolmannen vauhti oli 5.05, mutta lopussa oli sitkeä mäki. muuten aika olisi ollut 5.01.

Tämä siis tarkoittaa että puolikkaan juoksuvauhti olisi 5.35-5.45min/km jolloin pääsisin 2h alle. Niinpä niin. Kannattaa siis kokeilla!

Tänään testataan kuntoa

Sandralta tuli käsky juosta viikon intervallit pitkinä. Tänään siis mennään kolme kilsaa kovaa, pidetään kolmen minuutin taukoa ja mennään taas kolme kilsaa kovaa. Ja kovalla vauhdilla tarkoitan jotain 5 min/km pintaan. Tällä kertaa viimeinen intervalli pitäisi olla ensimmäistä kovempi. Jos vauhti pysyy hyvänä aina loppuun asti niin jo uskon itsekkin mahdollisuuksin alittaa 1.55 puolikkaalla. No - kyllä mä siihen uskon muutenkin vaikka HCR menikin hieman penkin alle.

Raporttia illemmalla.

-Alex

Aamulenkin taika

Sellainen on kuulema olemassa. En ole itse sitä vielä löytänyt. Tänään vedin trikoot jalkaan ja lähdin juosten kohti Pasilaa. Satuin sopivasti lähtemään silloin kun rupesi sataa. No - ei siinä mitään. Lähdin sohimaan vähän alle kuuden minutin kilsavauhtia ja alku tuntuikin ihan kivalta. Sitten tuli se normaali aamuväsähtäminen. Jostain syystä mun kroppa ei ole tottunut juoksemiseen ennen aamiaista. En itse jaksa usko että aamu sinänsä on syy tähän tahmeaan menoon vaan olen aika varma siitä että kyse on energian puutteesta. Kaikkien oppikirjojen mukaan lenkki ennen aamiaista opettaa kroppaa käyttämään paremmin rasvaa menovetenä. Ja sitähän se mielellään saisi tehdä. Mutta kun se tuntuu niin turhalta. Pöh oppikirjoille, seuraavan kerran vedän voileivän ennen lenkkiä niin katsotaan sitten kuka nauraa viimeisenä.

- Alex, joka tosiaan voisi pudottaa kaksi tai kolme kiloa. Tekisi varmaan äijän nopeammaksi.

Pöh - äh ja urk

Edessä ehkä kovin harjoitteluviikko ikinä ja takana ehkä rankin viikonloppu ikinä (työjuhlat - eh). Kombinaatio ei ehkä ole maailman paras ja sen sain heti huomata tänään pyöräilessä duuniin aamulla. Maitohapot iski heti ensimmäisessä ylämäessä. Pöh. Pääsin kuitenkin perille ja tankkasin päivän aikana runsaasti vettä iltapäivän lenkkiä varten. 

Päätin juosta kovaa, 5,30min/km vauhtia ja miellään 5,25min/km. Ensimmäiset 150m tuntuikin ihan kivalta ja sitten iski V Ä S Y.Viikonlopun vajaa unisaldo oli kropalle liikaa. Sinnittelin kuitenkin 7,5km ja perillä huomasin että keskinopeus oli kun olikin 5,31min/km. Joten ihan ok treeni vaikka teki kipeää.

Nyt reippaasti unta kaaliin ja huomenna juosten duuniin. Kyllä käy.

Penikkatauti - vinkkejä juoksijalle

Kuten aikaisemmin kerroin niin sääret vaivaa ja kipu on välillä jomottava ja ilkeä. Se ei ole vielä estänyt juoksemista mutta voi toki näin tehdä tulevaisuudessa jos ei hoida kuntoon. Ja sitten siihen hoitamiseen. No - kun ei ole hoitoa, on vain vinkkejä. Tässä kuitenkin muutama:

1. Suihkuta juoksun jälkeen jalkaa vuorotellen kylmällä ja kuumalla. Lopeta kylmällä suihkulla.

2. Täytä limupullo kylmällä vedellä ja hiero paikkaa sillä.

3. Hiero jääpalalla kipeetä kohtaa.

4. Venyttele ja vahvista (esim. tasapainoharjoituksilla)

5. Ja sitten se luonollisin, mutta vaikein, lepoa.

- Alex

Mitä tulikaan luvattua...

Naapurini soitti minulle iloisena ja kertoi ilmoittaneensa minut ja itsensä extreme runiin. Jaha, ajattelin. En edes tiennyt mitä se on, mutta hän kertoi että se on 16km pitkä ja siinä on jotain juttuja matkalla. Ok. Kyllä mä 16 kilsaa voin juosta.
Sitten erehdyin Googlaamaan, ja tässä on vähän kuvia tapahtumasta...

Kuvat: onevision.fi

Siis että 16 kilsaa tällaista? Matkalla on kuulema 4 joenylitystä ja muuta kivaa... OMG! Tästä tulee varmaan ihan hullunhauskaa! Kisaraportti luvassa myöhemmin.

Se suuri intervallipäivä

Tänään ohjelmassa 6 x 1000m intervalleja noin 5min/km vauhti (2min lepoa). Mielellään hieman alle. Viime viikonlopun pitkän lenkin jälkeen on ollut vähän penikkaa joten fiilis ei ehkä ole parhaimillaan mutta hieman hierontaa, kylmähoitoa ja Buranaa niin eiköhän se siitä. Sunnuntaina pitäisi vielä pystyä pitkään ja vielä ensi viikolla mennään kovaa. Sen jälkeen olisi tarkoitus hieman hiljentää että latinki pysyy hyvänä aina Siltajuoksuun asti (16.6).

Ensi viikon intervallitreeniksi coach Sandra on valinnut  2 x 3km noin 5,05min/km vauhtia joten äärimmäisen kovat harkat tiedossa. Minulle se sopii. Tykkään rääkätä itseäni lenkillä.  

- Alex

Puhutaan kakasta

Okei - kuinka moni teistä saa hädän kesken lenkin?

Tämä on kuulema aika yleistä ja sattuu joka toiselle. Jotkut eivät lähde lenkille ilman paperia taskussa. Minulla ei onneksi ole ollut tällaista ongelmaa. Paitsi pitkien lenkkien ja skabojen jälkeen. Tänään kuitenkin pukkasi. Aina kun pulssi nousi niin tuntui siltä että oli pakko mennä. Päivän kasi oli siis erittäin raskas kaikin puolin ja vaikka loppupätkä menikin suht nopeasti (juuri hädän takia) niin päivän 5,47 min/km keskivauhti oli kovan työn tulos. 

No - tästä opitaan. En vielä tiedä mitä, mutta ihan varmasti jotain. Ja coach Sandralta tuli vinkkiä huonoja treenejä ajatellen - ajattele että ne lenkit kehittää eniten. 

Hyvä vinkki!

- Alex

Eka lenkki ja äkkikuolema

Kävin tänään ekalla lenkillä kahteen viikkoon Päätin että mennään fiiliksellä, ja käänsin kellon pois niin että vauhtia ja sykettä ei voinut seurata. Ajattelin että stressaannun vaan jos ei kulje, tai jotain. No....

Alkuun rullasi todella hyvin. Aurinko paistoi ja lenkki maistui niin pitkän tauon jälkeen. Askel tuntui hyvältä, ryhti hyvältä ja vauhti kohtalaiselta. Hengitys vähän syventyi mutta edelleen hallittua. Juoksin normi lenkin, joten tiedän suunnilleen kuinka pitkällä olen milloin missäkin, ja noin 3.5km kohdalla vähän väsähdin. Jatkoin kuitenkin matkaa, ja 4km kohdalla tuli mäki vastaan. Tässä tunsin että syke kipuaa taivaisiin, ja yritin hidadstaa vähän vauhtia, mutta tuloksetta. Jatkoin hitaampaa, mutta syke ei tullut alas. Pysähdyin kävelemään, ja katoin kelloa. syke 178. Wow. Maksimi mikä on ikinä mitattu on 183.
Odotin että se laskisi 140 ja jatkoin lenkkeilyä, mutta se ampaisi hetkessä 165een. Ei auttanut muu kuin kävellä kotiin. Olo oli kaamea, ja kelloa selatessa myöhemmin huomasin että keskisyke oli ollut 175/176 kahdella kilometrilla... Taidan olla vähän puolikuntoinen edelleen.

Up yours HCR

Päätin tänään juosta sitä osaa Helsinki City Run reittiä mikä tuntui paskimmalta kilpailussa. Ihan vain sen takia että ei jäisi ensi vuotta ajatellen mitään hampaankoloon. Lähdin matkaan sellaista hieman alle 6 min/km vauhtia ja ajattelin että löysään sitten kun siltä tuntui. Vaan ei tuntunut. Sain siis kunnon revanssin osa HCR reitistä ja vielä samaa vauhtia kun skabassa viikko sitten.

Tämä vahvistaa joko sen että mulla on maailman huonoimmat kilpailuhermot tai että mulla oli ihan oikeesti huono päivä. Lopputulos tänään: 16,6km keskivauhtia 5,47min/km. Ja eikä tuntunut edes raskaalta.

Ainiin - onneksi olkoon coach Sandra joka tänään voitti maastojuoksun Suomen mestaruuden!



- Alex

Tavoitteet ja panokset kovenee

Eilisten mäkivetojen jälkeen puhuimme Sandran kanssa tavoitteista. Sandralla on tähtäimessä Suomen ennätys, EM-finalipaikka (itse uskon mitaliin) ja olymppialaispaikka. Mulla taas 2h alitus puolikkaalla.

Yhden kisan tulemme kuitenkin todennäköisesti molemmat juoksemaan, Lidingöloppet. Lidingöloppet on 30km kisa Tukholman "Lauttasaaren" ympäri pienillä ja kapeilla metsäpoluilla. Skaba on kova koska reitti on erittäin mäkipainoitteinen, jotkut väittävät sen olevan jopa maratonia raskaampi. Viime vuonna Sandra johti kisaa vielä kympin jälkeen mutta joutui, polven takia, taipumaan lopussa. Tänä vuonna hän on luvannut voittaa tuon kisan, jos minä alitan 1h 54min puolikkaalla. HCR:än jälkeen 1,54 tuntuu kovalta mutta kuitenkin mahdolliselta. 1h 54min tarkoittaisi alle 5,25min / km vauhtia. Mutta jos se samalla tarkoittaisi Sandran voittoa Lindingöloppetissaa niin mikäpä siinä, lenkkipolulle vaan ja vielä kovempaa. Vielä on kuukausi aikaa Siltajuoksuun...

Mäkirääkkiä coach Sandran kanssa

Kävimme Running Finland porukan kanssa tekemässä mäkivetoja coach Sandra Erikssonin kanssa. 4 vetoa ja hölkkää alas, 4 min lepoa ja taas 4 vetoa hölkäten alas ja 4 min lepoa ja vielä yksi samanlainen setti. Kyllä jätkä oli puhki ja Sandra näytti olevan sunnuntailenkillä. Hyviä vinkkejä tuli taas kerran ja hauskaa oli vaikka satoi kaatamalla.

- Alex

Täydellinen juoksusää, säälittävät jalat

Ensimmäinen kunnon lenkki HCR:än jälkeen. Ilta oli loistava, juuri sopivasti lämmintä ja tuulta ei nimeksikään. Joku oli kuitenkin antanut pari tolppaa jalkojen paikalle joten meno ei ollut kovin sulavaa. Olin luvannut itselleni juosta noin 6min/km vauhtia mutta tolpat yritti kuitenkin rullata kovempaa. Lopputulos: 6,5km noin 5,45 min/km vauhtia. En vaan kertakaikkiaan tajua sitä heeboa joka juoksi maratonin vuoden jokaisena päivänä, eli 365 täysmaraa peräkanaa. Mulla menee siis ainakin viikko että toivun puolimarasta?!

Huomenna lepoa ja perjantaina mäkivetoja itse coash Sandra Erikssonin kanssa.


- Alex

Stressilelu kateissa

Kuten Alex tässä jo aikaisemmin kertoi, niin flunssa tuli ja selätti.

Pahinta ei ole edes se, että olin treenannut HCR:ää varten helmikuusta lähtien, vaan se, että en ole käynyt lenkillä nyt 8 päivään. Kahdeksan päivän tauko johtuu siitä, että vähensin juoksumäärää ennen kisoja jotta jalat olisivat mahdollisimman pirteät, mutta sitten flunssa tuli ja kaatoi ne suunnitelmat.

Nyt olen edelleen aika huonossa kunnossa, mutta pää tahtoo poluille. Olen kiukkuinen ja tunnen oloni lihavaksi, samalla kun energiat on nollassa ja ruokahalu poissa. Kamppailen vielä kaiken lisäksi ison projektin kanssa, ja lenkki on ehdottomasti paras keino ratkoa ongelmia ja hallita stressiä. Miten ihmeessä selvisin kaikki ne vuodet ilman lenkkeilyä?

Lippuhintahelvetti

Lauantaina 30.6 Sandra Eriksson juoksee mitä todennäköisemmin naisten 3000m esteiden EM-finaalissa. Lähtisin mielellään Sofian kanssa (ja ehkä koko perheen) heijaamaan. Ja vaikka pienet lapset eivät maksa mitään niin jo kahden lipun hinnaksi tulee minimissään 140e. Jos haluaa katon pään päälle niin summa nousee 220 euroon. Eihän se tietenkin vedä vertoja lätkä mm:än hinnoitteluun mutta on se kuitenkin kahden viikon ruokaostosten verran rahaa. Onhan EM-kisat toki ainutlaatuinen tapahtuma ja pakko kokea joten tällä kertaa se on ehdottomasti kaiken väärtti mutta noin muuten urheilutapahtumien (ja myös musiikkitapahtumien) hinnoittelu tuntuu aika kovalta, eteenkin kun voitot eivät aina päädy urheilijoiden taskuun. Toisaalta, eivät hekään maksa järjestäjille jos tappiota tulee. Suosittelisin tähänkin free funding tyylistä hinnoittelua, ainakin kokeilumielessä. Anssi Kela testasi tätä Tavastialla jokunen vuosi sitten ja onhan esim. Radiohead tehnyt saman levymyynnin suhteen. Eli yleisö maksaa sen verran mitä omatuntunto ja halu sanoo. Kelan konsertissa muistaakseni maksettiin vasta keikan jälkeen jolloin todellakin sai valita oliko herra kympin, kahden tai jopa kolmen arvoinen. Kannattaisi ehkä kokeilla myös urheilun suhteen, saattaisi nimittäin toimia aika hyvin jos nyt enskädessa ajattelee MM-skaboja ja Ranska-Kazakstan tyylisiä matseja.

Että näin tällä kertaa

- Alex

Itsensäpaljastajan unelma

Puolimaraa juostessa huomasin miehen metsän laidalla joka puki poplarin päälleen. En miettinyt asiaa sen enempää juuri silloin mutta muutama minuutti myöhemmin kuulin kanssajuoksijalta että hänelle oli näytetty pippeliä kasin kohdalla. Keskuspuistossa näitä kuulema luuraa mutta en olisi millään veikannut että itsensäpaljastajat suosii massajuoksutapahtumia. Toisaalta, onhan se loistava tilaisuus näyttää "the goodies" monelle samaan aikaan ja veikkaanpa että kukaan ei pysähdy tai lähde perään.

Tänään ensimmäinen lenkki HCR:än jälkeen. Vedin aloittelijaryhmän jonka tavoitteena on aloittaa juoksuharrastus. Ihan loistava kurssi jonka Running Finland järjestää. Ja minulle loistava palauttava lenkki, muutama minsa juoksua ja muutama kävelyä, noin 1h.

-Alex

HCR teki kropalle oharit

Tulin polkupyörällä HCR:stä kotiin (muutama kilsa, ei pitkä matka). Bloggasin, kävin suihkussa ja rupesin laittaa ruokaa. Ja sitten väsähdin täysin. Vasta tankattua litran vettä sain itseni taas pystyyn. Tästä voisi vaikka päätellä että tankkaus ei mennyt ihan nappiin, ei ennen kisaa, ei kisaan aikana eikä jälkeenkään. Oli toki myös ihan liikaa vaatetta päällä juostessa joka johti siihen että hikoilin enemmän kun normaalisti. Tätä en tullut ajatelleeksi skaban aikana.

Tässä HCR kilometri kolmetrilta jos joku jaksaa lukee:

Lähtö: en päässyt lähtöryhmässä eteen asti joten alku meni ihan hölkällä.
1km: tosi ahdasta, jengi käyttää kyynärpäitä mutta nopeammin ei pääse.
2km: ensimmäinen ylämäki, spurttaan ylös että saan niin monta ohitettua kun mahdollista.
3km: nyt jo hieman leveämpää väylää, silti ruuhkaa, vauhti noin 6,20min/km
4km: kohta juomapiste, ylämäkeä mennään, suht hiljaa
5km: juomapiste takana, juoksin ja join. Paha virhe, heti tuli pistos
6km: kohta alkaa alamäkiosuus ja otankin tämän iisisti jotta pistoksesta pääsisi.
7km: nyt kulkee jo, nostan vauhtia 5,20min/km että saisin menetetyn ajan kiinni.
8km: keskuspuisto, hyvä vauhti pysyy vaikka onkin tungosta.
9km: juomapiste, geeli ja taas pistos. Yritän jatkaa 5,30min/km vauhtia mutta syvempiä hengenvetoja ei voi ottaa.
10km: pintahengityksellä mennään, joutuu relaa ylämäet, alamäet kovempaa.
11km: pistoksesta ei millään irti, pidän pyöränavainta kädessä ja puristan sitä joskos se auttaisi. Ei auta.
12km: jaloissa tuntuu, raskasta alkaa olla mutta puolimatka meni noin tuntiin joten toivoa kahden tunnin alituksesta on.
13km: sitkeä pistos, ei millään annan periksi. Ylämäet tuskaa ja pintahengitys ei auta ajatellen siitepölykautta.
14km: juoma-asema, kävelen ja vedän Gatoradeä huiviin.
15km: Litteää maastoa ja pystyn pitää sellaista 5,40min/km. Pistos.
16km: en tajua miksi teen tätä, ajattelen että otan geelin. Hirveä energiavaje.
17km: geeli jo vedetty ja viimeinen tankkausasema. Lasillinen urheilujuomaa ja vettä päälle. Kävelen ja juon, pistos jatkuu.
18km: tiedän että 2h alitus ei onnaa. En pysty pitää kun 5.55min/km vauhtia. Jalat toimii mutta pistos on paha.
19km: hieman lisään hönkää kun tuntuu siltä että tämä on kohta ohi.
20km: jäähallin ohi, maassa makaa mies, pyörtynyt. Ei kivaa, paikalla kuitenkin auttajia. Jatkan juosten stadikan mäkee ylös ja nopeammin alamäkeen. Enään kilsa.
21km: kävelen suosiolla viimeisen mäen että voisin spurtata maaliin. Spurtin jälkeen tuntuu yllättävän hyvältä, olisin ehkä sittenkin voinut antaa vielä enemmän. Mutta se hlvetin pistos...
Virallinen loppuaika: 02:02:30



- Alex

HCR suoritettu

Voitto se on tämäkin. Juoksin ensimmäistä kertaa skabaa hajoittamatta itseäni! Wow. Pikkasen kramppaa pohkeissa mutta muuten fiilis on loistava. Tuloksesta ei voi sanoa samaa. Jotenkin onnistuin saamaan pistoksen jo kympin kohdalla ja en päässyt siitä koskaan eroon. Näin koko loppumatkaa oli yhtä vauhdin pumppaamista, hiljaa ylämäissä ja kovaa alamäissä. Kävelin jopa yhden mäen. Näin jälkiviisaana olisin ehkä voinut olla yrittämättä juoda ja juosta samaan aikaan, siitä se oikeastaan alkoi. Noh - loppuaika 2:03 on sentään 5 minsan parannus viime syksystä että näin ei-valmistautuneena pitää olla siihenkin tyytyväinen :)

Ja onnea kaikille maalin tulleille. Onhan se aikamoinen urakka!

- Alex

HCR here I come

Näin siinä sitten kävi. Juoksen Sofian sijaan HCR:än huomenna. Saa nähdä miten äijän käy.

-Alex


- Posted using BlogPress from my iPhone

Juoksuhaluja juoksuhaluja

Sofialla on flunssaa, voi olla että HCR:ä jää häneltä väliin. Se olisi ikävää. Tosin se tarkoittaisi sitä että minä voisin käyttää hänen osallistumismaksu ja lähteä pitkälle lenkille ilman kisapaineita. Ongelma on se että tiedän olevan alle kahden tunnin kondiksessa ja kilpailuvietti saattaa yhtäkkiä herätä jolloin tuo fiilistely meneekin verimakusuussajouksemiseksi ja koko latinki Siltajuoksua ajatellen menee mönkään. Tai sitten ei.

Huomenna pitää päättää kenelle kisapassin leimaa...

- Alex

Vappu vetää hartiat juntturaan

Eilen juoksin normi lenkin vain yhden huilipäivän pitkän ja kovan lenkin jälkeen. Matkaa tein duunista päiväkotiin hakemaan muksut kotiin vapunviettoa varten. Ja tänään hartiat on ihan juntturassa.

Joten, joko olen nostanut kaljatölkkiä hieman liian tiuhaan tai sitten tulee spennattua liikaa lenkin aikana. Koska mobilat on huono hieroja ajattelin käydä ihan oikealla sellaisella. Löysinkin sopivan ihan nurkan takana ja nyt pitäisi vain päättää onko 32e liikaa 30min piinasta. Lopputulos taitaa kuitenkin olla sen 32e väärtti. Ja kannattaako maksaa enemmän siitä että hieroja on urheiluhieroja eikä "normi" klassinen hieroja? Meikäläisen hierojakokemukset ovat aika vähäiset.

-Alex