Aurinkonarkkari

10km puhdasta nautintoa keskellä päivää! Paikoittain liukasta, paikoittain sohjoa, mutta 100% rakkautta koko matkan! On uskomatonta miten suuri vaikutus säällä on mielialaan ja jaksamiseen. Tänään jaksoi tsempata vaikka pulssi kävi aika maksimissa välillä. Jouduin poistamaan pipon ja hanskat sekä avaamaan takin tänään. Ai että odotan jo kesää!

Meidän Ranska on erilainen

Vaihdamme tänä vuonna hiihtoloman pääsiäislomaksi ja lähdemme Etelä-ranskaan. Joku voisi ajatella että keväinen Ranska on yhtä kuin ihanaa ruokaa, viiniä, aurinkoa, hiekkarantoja ja shoppailua. Me puhumme Sofian kanssa ainoastaan siitä miten ihana on päästä jouksemaan lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa.

Endurance 24h

Kävin aamupäivällä katsomassa Endurance 24h ultrajuoksukilpailun viimeistä tuntia. Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille osallistujille! Kyseessä on siis juoksutapahtuma joka alkoi Lauantaina kl 12 ja loppuu 24h myöhemmin. Juha Hietanen onnistui keräämään 243,385km sinä aikana. Mieletön saavutus! Kaikkiaan kuusi miestä ja yksi nainen onnistui juoksemaan yli 200km Esport arenan 390 metrin pituisella radalla.
Osa juoksijoista kävelivät uupuneina viimeisen tunnin, mutta osa juoksi kevyin askelin ihan kuin olisivat olleet normi sunnuntailenkillä!
Mieleenpainuvin oli varmaan yksi 50+ mies joka juoksi koko viimeisen tunnin sellaista vauhtia etten itse olisi pysynyt matkassa kierrostakaan. Ja hän oli siis juossut jo 23h!
Totesin että Ultrajuoksu on vähän kuin synnytys. sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse.

Syy Alexin ihmepöpöön selvisi kun löysin jääkaapista ne lihapullat jotka Alex luuli syöneensä. Emme vieläkään tiedä mitkä lihapullat hän söi, emmekä oikeastaan halua ajatella sitä... yäk.

Vatsaa amputoimaan

Ihan oikeasti, tämän saa luvan loppua nyt. Olin viime viikonlopun vatsataudissa (lapset myös) ja eilen taas. Tänään on vieläkin heikko olo ja ruoka ei oikein maistu. Joko mulla pyörii joku supervirus, tai sitten kyseessä on kaksi eri virushörhöä. Kummin päin vaan ei juoksemisesta ainakaan tule yhtään mitään. Elämä voittoon ja vähän äkkiä muuten amputoiminen alkaa olla ainoa keino päästä mahavaivoista eroon.

-Alex

Hottia!

Tiistain vastapainoksi päätin kokeilla hotjoogaa ensimmäistä kertaa, eli joogaa 38-40 asteisessa huoneessa 90min.

Olen ollut satunnainen joogaaja jo yli 15 vuotta, mutta en ole koskaan hurahtanut lajiin. Kävin alkeiskurssin vuonna 1996 USAssa kun joogasta oli just tullut hitti, mutta sen jälkeen aina vaan joskus silloin tällöin. Elisen kokeilun haastavuutta lisäsi myös se etten viihdy kuumassa ollenkaan.

Kokemus oli kuitenkin kaikin puolin myönteinen! Huone oli lämmin, muttei tuskaisen tuntuinen. Liikkeet vaativia ja sai keskittyä kunnolla että pysyi pystyssä. Myös koko fiilis siellä salilla oli rento ja iloinen. Minua toivottiin tervetulleeksi heti kun maksaessa kerroin että olen ekakertalainen, ja tunnin jälkeen kysyttiin mielipidettä ja kehotettiin tulemaan pian uudestaan.

Tänään minulla on hartijat harvinaisen jumissa ja olen hikoillut koko päivän, mutta olo on ollut ihan mahtava. Tuntuu jotenkin siltä että aineenvaihdunta on lyönyt uuden vaihteen päälle. Ironisinta on kuitenkin se, että penikat vaivaa joogatunnin jälkeen enemmän kuin pitkän lenkin jälkeen!

Suosittelen siis lämpimästi kaikille ! täällä on lisää infoa paikasta ja aikatauluista!

Apua, rikoin itseni

Eilisien mäkirääkin jäljiltä sohvanpohjalta löytyy rikkinäinen mies. Kolottaa reisissä, pistää perseessä, polttaa pohkeissa ja särkee jalkoja. Luultavasti tilanne on huomenna vielä pahempi. Ei auta itkeminen, Sandralta tuli nimittäin käsky lähteä 8-10 kilsan lenkille, joten huomenna lenkkarit jalkaan ja kipukynnystä ylittämään.

Okei - ehkä liioittelen ihan vähän. Mutta vain vähän.

-Alex

Mäkivedot-Check!

Kotimatkalla iltapäivällä satoi räntää, eikä olisi tullut mieleenkään juosta mäkivetoja ellen olisi luvannut jo kauan sitten. No, juoksuvaatteet niskaan, makaronilaatikkoa napaan ja menoksi. Ei kannata jäädä miettimään että huvittaako vai ei. Pitää vaan lähteä.

Oopperan edessä oli iloinen juoksuporukka vastassa, ja oli aika mahtava tunne lähteä lämmittelylenkille isossa porukassa. Mukavassa seurassa kilometrit kulki kuin huomaamatta, ja pian oli vetojen vuoro.

Ensin 4 kpl n. 100 metrin vetoja tasamaalla kiihtyvästi niin, että aloittaa n. 70% nopeudella ja kiihdyttää sitten n. 90%iin.
Sitten pitkiä mäkivetoja 3kpl loivaa mäkeä ylös. Lisää haastetta toi mahdoton liukkaus, mutta onneksi minulla oli nastat, joten vähän helpotusta edes. hölkäten alas.
Viimeiseksi hiihtohyppyjä ja sivuhyppyjä jyrkässä mäessä neljä kertaa. Onneksi vain neljä. Verenmaku suussa ja pakarat jumissa. Ihan loistava treeni!

Jälkeenpäin syötiin laskiaispullia ja juotiin lämmintä mehua. Täydellinen laskiaistiistai!

Mäkirääkki tiedossa

Huomenna olisi tarkoitus juosta porukan kanssa mäkeä ylös, kävellä alas, juosta ylös, kävellä alas ja jatkaa näin kunnes joku tippuu tai viereinen kahvila kutsuu pullakahveille. Sofia on jopa keksinyt menetelmän millä kaikki, tasosta riippumatta, saa kaiken irti mäkitreeneistä. Homma toimii näin: kaikki lähtee mäkeen samaan aikain. Se joka on ensimmäisenä mäen kukkulalla huutaa "hep" jolloin kaikki pysähtyy ja lähtee kävelemään alaspäin, riippumatta siitä onko missä kohdassa mäkeä. Neroutta.

Peukut pystyyn

Halli SM:ät ovat käynnissä ja Erikssonin Sandralla on taas 9min rajapyykki kolmellatonnilla tavoitteena. Sandrahan on lupautunut valmentaa mua Siltajuoksua varten. Joten tänään Suomen kaikki peukut pystyyn, onhan Sandra yksi meidän toiveista EM-kisoja ja olympialaisia ajatellen.

Sandran blogi löytyy täältä.

Ihannepaino saavutettu kahdessa päivässä

On se kyllä helppoa kun sen osaa. Näin sinäkin voit saavuttaa ihannepainosi päivässä tai kahdessa: hanki lapsia ja vie ne helmikuussa tarhaan. Kun oksennustauti iskee, ole paikalla ja siivoa sotkut. Muutaman päivän jälkeen huomaat että 2-3kg on lähtenyt ihan noin vaan. Tai no, onhan pöntön halimien aika työlläistä, tylsää ja jopa ällöttävää. Ja helpostihan ne kilot tulee takaisin. Joten unohda koko juttu.

- Alex

Ihana kevytviikko!

Tänään ohjelmassa lukee "kevyt 5km, tai lepopäivä jos keho tuntuu väsyneeltä". Tuntuu itseasiassa aika hyvältä (paitsi ehkä hieman väsynyt vasen pohje), mutta Alexin tilityksen jälkeen päätin kuitenkin pitää välipäivän. Perjantaina on "20min kevyttä juoksua ja lihasvoimaa" Mä niin rakastan kevyitä viikkoja!

Lenkki from hell

Nuorena vedin liikaa viinaa ja hokesin jälkeenpäin "ei ikinä enää". Tänään juoksin nopean seiskan ja fiilis oli ihan sama. Kovavauhtinen lenkki, lumisohjo ja väsymys. Ei hyvä kombinaatio. Sohvaperunameiniksi tää nyt meni. Täältä en nouse vaikka taivaalta sataisi irtareita. Takana kuitenkin 7km 5.50 min/km vauhdissa.

Kuva Tullinpuomilta, ennen pahinta lumisörsseliä.





- Alex

Arvasin oikein

Tempoharjoitus vastasi odotuksia täysin. Kurjaa alusta loppuun. Mutta pahin ei suinkaan ollut kilpavauhtiosuus vaan kynnysvauhti. Kynnysvauhti sen takia että se oli aika raskasta heti alussa ja tiesi että sitä joutuu puristamaan 3 kilometria ja perään vielä 3 kilometria vielä nopeampaa. Kun sitten pääsi kilpavauhtiosuuteen keskittyy vaan vauhdin löytämiseen ja yhtäkkiä huomaa että enään on 1,5 kilsaa jäljellä.
No, nyt kun tiedän miltä tuntuu on varmasti helpompaa lähteä enskerralla.

Positiivisena asiana pitää mainita, että mulla on ollut huomattavasti vahvempi olo viimeaikoina. On ihan selvää että intervallit ovat antaneet vastinetta.

Nyt on vuorossa kevyt viikko, ihanaa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut intervalleja, tempoa, palauttavaa ja pitkää. 37 km yhteensä. Nyt lepoa

Mistä tunnistaa luulosairaan?

Mulla on aikaisemmin ollut jopa norofobia. Se ilmeni aina kun kuulin että jollain, duunissa tai kaveripiirissä, oli oksennustauti. Samantien rupesi mahassa kiertää. Sitten tuli muksut ja jokavuotinen oksennustauti. Sitä myöten pelko on pikku hiljaa hiipunut. Siellä se kuitenkin edelleen on, pelko että tauti iskee. Nyt kun molemmat muksut ovat sairastaneet ja itselle ei ole vielä tullut, niin tottakai vähän kiertää vaikka ei ehkä olisi tulossakaan kipeäksi. Kuten tänään duunissa, olin ihan varma että nurkan takana vaanii noropeikko.

Lähdin tästä huolimatta juosten kotiin ja ihme kyllä jo kilsan jälkeen olin kokonaan unohtanut koko norohomman. Juoksu rullas ja 7,5km meni suht helposti hieman alle 6min/km. Jos ei yöllä tuu halailtua tuota posliinipönttöä niin lähden myös aamulla juosten duuniin.


- Alex

Tempotreeni

Tänään olisi tempoharjoituksen vuoro. Tai itseasiassa se olisi ollut jo Lauantaina, mutta vaihdoin sen pitkään lenkkiin. Tempoharjoitus on minulle vastenmielisin treeni. Intervallit kestän, koska siinä voi fokusoida vain siihen yhteen intervalliin, ja kuka nyt ei kestäisi pari sataa metriä ihan mitä vaan? Mutta tempo. Tänään on vuorossa 2km lämmittelyä, 3km kynnysvauhtia ja 3km kilpavauhtia. Mun tapauksessa 3km 6.00-6.15 ja heti perään 3km 5.45. Apua.
Toivottavast tämäkin harjoitus näyttää paperilla paljon pahemmalta kuin livenä.

Juosten lammikon ympäri

Muksut lähti mummin kanssa Areenalle katsomaan luistelevia prinsessoja ja me lähdimme juosten kiertämään Seurasaarenselkää. Ensin oli tarkoitus pysytellä lähellä omaa kotia jos paha olo yllättäisi kesken lenkin. Fiilis oli kuitenkin niinkin hyvä että päätimme kiertää lammikon Munkkiniemen kautta Kaskisaareen ja sieltä Lauttasaareen ja kotiin. Kilometrejä kertyi 15 ja vauhti aika tasan 7min / km. Kolme viimeistä kilsaa meni lähemmäksi 6.25 vauhtia. Ja sieltähän se rullaava askel rupesi löytymään.
Viikko putkessa ja hyvä olikin. Uutta puhtia tuli tuon valmentajakuvion kautta ja samantien viikon kokonaiskilometrit nousi kolmeenkymmeneen.


- Alex

Valmentajan parhaat vinkit

Tänään se tuli. Ensimmäinen vinkkivihko. Sandralta siis (estejuoksija Sandra Eriksson on lupautunut valmentamaan mua Siltajuoksua varten). Pienin taustaselvittelyn jälkeen ilmeni että juoksen a) liian vähän, b) liian hitaasti ja c) liikaa samankaltaisia lenkkejä. Näin alkuun sain siis neuvoksi juosta yksi lenkki viikossa 5.40min/km vauhtia, ja ainakin yksi pitkä lähemmäksi 15km sekä muutama normaali kasi tai kymppi. Pitkän lenkin aikana vauhti saisi mielellään alkaa kuutosella mutta tärkein olisi kuitenkin löytää se rullaava askel. Eli ei vielä mäkivetoja tai intervalleja tässä vaiheessa vaan päätimme mennä muutama viikko kerralla ja katsoa sitten uudestaan. Sandra oli myös sitä mieltä että viikon kilometrimäärä pitäisi olla siinä 40km hujakoilla. Eli 4 lenkkiä viikossa olisi tarkoitus saada mahtumaan ohjelmaan.

Näillä mennään ja ainakaan motivaation puutteesta ei voi syyttää. Kunhan pysyy terveenä ja nuoremman noro ei tartu, niin homma hoituu!

-Alex

Taktikointi

Nuorimmalla lapsella on oksennustauti. Vanhempi valittaa vatsakipua.

Päivän kysymys kuuluu: Menenkö lenkille illalla, koska joudun luultavasti jättämään seuraavat lenkit väliin, vai pidänkö lepopäivän siinä toivossa että vastustuskykyni päihittää pöpöt?
Jos uuvutan itseni ensin juoksemalla, ja sitten vielä oksennan yöllä niin on varmaan aika rätti huomenna. Toisaalta harmittais jos joutuisi jättää koko ensi viikon treenit väliin sairastelun takia eikä menis nyt kun vielä voisi.
Valintoja, valintoja

Viikon intervallit

Tiistain katastrofilenkin jälkeen intervallien juoksu hieman epäilytti. Jos 7.30 tuntui kamalalta, miltä 5.50 tuntuisi?
Ekstra kannustukseksi puin uudet lenkkarit jalkaan. Olen säästänyt ne parempia kelejä varten mutta nyt kaipasin hieman nostetta joten tein poikkeuksen.

Tiistain väsymys oli poissa ja sain 8x3min intervallit 1 min huililla juostua ilman suurempia ongelmia. Aurinko paistoi ja pakkanen puri sopivasti. Viidennen vedon jälkeen oli takapuoli jäässä ja maitohapot reisissä, mutta ei se menoa haitannut. vauhti oli hieman suunniteltua kovempi, eli 5.30-5.50, mutta ihan hallittua.

Aamulenkistä iloa koko päiväksi

Olen 35v ja en ole ennen tätä päivää juossut kun kaksi aamulenkkiä. Itse asiassa inhoan aamulenkkejä. Tänään päätin kuitenkin juosta töihin. 5 ensimmäistä minuuttia oli silkkaa kylmää helvettiä mutta sen jälkeen juoksu rupesi luistaa (ei kuitenkaan kirjaimellisesti). Pystin jopa pitämään normaalia kovempaa vauhtia. Ehkä tuo aamulenkkeily on sittenkin kiinni pääkopasta eikä kropasta. Joten ensi viikolla taas!

- Alex

Miten Suomen nopeimmasta estejuoksijasta tuli mun valmentaja

Onnittelin tänään Sandra Erikssonia Twitterissä uudesta henkilökohtaisesta ennätyksestä kolmentonnin sileällä. Totesin että voisin ehkä pitää samaa vauhtia 30m. Sandra kiitti ja kysyi läppänä jos tarvitsen harjoitteluapua. Tästä avauksesta seurasi pitkä keskustelu joka päättyi siihen että Sandra lupautui mun virtuaalivalmentajaksi. Lupasin vastineeksi käyttää puolimaratonilla paitaa missä lukee "@sandraeeriksson on valmentanut minua". Tähtäin on siis nyt Siltajuoksussa 16.6 ja tavoite alle 2h.  Valmentajana toimii siis Suomen nopein nainen kolmentonnin estejuoksussa. Tästä on niiiin hyvä jatkaa.

Voi kärsimys

Tämän päivän lenkki oli varmaan kaikkien aikojen kauhein. Jalat kuin sementtiä ja syke taivaissa. Viime viikonlopun 30km oli paljon helpompi!

Ei tehnyt mieli treenata lainkaan, mutta pakotin itseni ulos. Yleensä tuntuu paljon odotettua paremmalta kuitenkin. No ei tänään.

Sain kasaan 4,5km ennen kuin luovutin ja menin salille. 20min pyöräilyä ja lihaskuntoa, sitten saunaan rentoutumaan. Jos kaikki treenit tuntuisivat tältä en treenaisi ikinä enään.

En tiedä miksi se oli tällaista. Ehkä liian monta huonostinukuttua yötä? Ehkä lauantain bileet? Ehkä joku pieni flunssa päällä? En tiedä. Kauheeta oli.

Vain Suomessa

Tänään Etelä-suomessa vallitsi taas VR-keli (eli ihan mikä keli tahansa). Päätin kuitenkin juosta kotiin joten lähdin junalla töihin. Onnea oli matkassa ja juna oli jotenkuten ajoissa. Duunissa kaikki hyvin kunnes kello löi kolme ja väsähdin. Tankkasin pullon vettä ja ajattelin että lähdenpä silti. Ja kyllä kannatti. Harvoin saa juosta vitivalkoisen keskuspuiston läpi kun vieressä mummo vetää vanhoilla puusuksilla murtsikkaa. Fiilis oli surrealistinen mutta samalla upea. Näin ei vamaan voisi tehdä missään muualla maailmassa.

Lenkki 5.9 km aikaan 36min


- Alex

kilometrinarkkari

Kilomertinarkkarin tunnistaa siitä, että hänellä on aina juoksukello mukana lenkillä. Hän tietää tasan kuinka monta kilometriä on juossut viime vuoden, kuukauden tai viikon aikana. Narkkarille kilometrit ovat tärkeimmät, vauhti toisarvoinen. Hän on myös tilastohiiri joka tarkkailee jatkuvasti pylväitä ja kakkupaloja. Jokainen viikko pitää sujua paremmin (lue: enemmän juostuja kilometrejä) kuin viime vuoden vastaava, ja narkkari saattaa myös juosta ylimääräisen kierroksen korttelin ympäri vain sen takia että kellolle kertyisi pyöreä lukema. Ei rekisteröityjä kilometrejä ei lasketa, joten niitä voi yhtä hyvin skipata. Tunnistatko?

Inspiraatiopäivät

Jos juoksuhalut loppuu niin kannattaa etsiä inspiraatiota muualta. Tässä pari hyvää juoksuaiheista kirjaa:

1. Born To Run - Christoffer McDougallin loistava tarina. Täällä keskustelua kirjasta.

2. The Ultra Marathon Man - Dean Karnazes kirjoittaa mm. kuuluisasta Western States 100 kisasta.

3. What I Talk about When I Talk about Running. Kuuluisa Haruki Murakami kirjoittaa juoksemisesta.

pientä flunssaa

Viikonlopun 30kmn jälkeen olo oli vähän flunssainen. Nokka valui ja keuhkoissa tuntui, mutta yleistila oli ihan ok. Tiistai oli jo hieman parempi ja Keskiviikkona menin salille. Juoksin 5km 6.00-5.30min/km vauhdissa ja vähän vatsoja ja askelkyykkyjä päälle. Torstaina olo oli taas vähän flunssainen ja tänään olen edelleen vähän puolikuntoinen. En jaksaisi millään tätä!
Tänään pitäisi juosta 8km 6-7 min/km ja sunnuntaina 15km mutta jäävät varmaan väliin. Toivon että sää vähän lämpenisi että pääsen ulos juoksemaan ensi viikolla. En voi kuvitella juoksevani 1,5h juoksumatolla, varsinkaan ilman telkkaria!

Sokeriorgiat

Eilen olimme Sofian kanssa diggailemassa loistavaa Melissa Hornia. Karkkikestit jäi näin ollen väliin. Tänään pitää siis juhlia tammikuun ja karkkilakon loppua. Sokeriorgiat tiedossa siis. Lapset nukkumaan kasilta ja sitten pää irtaripussiin. Toiveena olisi syödä niin paljon sokeria että on pakko pitää karkilakkoa myös helmikuussa.

Lenkille en uskalla mennä tänään. -20 on liian kova lukema. Tämä jänis menee se sijaan hyppimään salille toiveena paremmat pakara- ja pohjelihakset. Missä sun pakkasraja menee?