perjantai, 18. toukokuuta 2012

Penikkatauti - vinkkejä juoksijalle

Kuten aikaisemmin kerroin niin sääret vaivaa ja kipu on välillä jomottava ja ilkeä. Se ei ole vielä estänyt juoksemista mutta voi toki näin tehdä tulevaisuudessa jos ei hoida kuntoon. Ja sitten siihen hoitamiseen. No - kun ei ole hoitoa, on vain vinkkejä. Tässä kuitenkin muutama:

1. Suihkuta juoksun jälkeen jalkaa vuorotellen kylmällä ja kuumalla. Lopeta kylmällä suihkulla.
2. Täytä limupullo kylmällä vedellä ja hiero paikkaa sillä.
3. Hiero jääpalalla kipeetä kohtaa.
4. Venyttele ja vahvista (esim. tasapainoharjoituksilla)
5. Ja sitten se luonollisin, mutta vaikein, lepoa.

- Alex

torstai, 17. toukokuuta 2012

Mitä tulikaan luvattua...

Naapurini soitti minulle iloisena ja kertoi ilmoittaneensa minut ja itsensä extreme runiin. Jaha, ajattelin. En edes tiennyt mitä se on, mutta hän kertoi että se on 16km pitkä ja siinä on jotain juttuja matkalla. Ok. Kyllä mä 16 kilsaa voin juosta.
Sitten erehdyin Googlaamaan, ja tässä on vähän kuvia tapahtumasta...



Kuvat: onevision.fi

Siis että 16 kilsaa tällaista? Matkalla on kuulema 4 joenylitystä ja muuta kivaa... OMG! Tästä tulee varmaan ihan hullunhauskaa! Kisaraportti luvassa myöhemmin.



Se suuri intervallipäivä

Tänään ohjelmassa 6 x 1000m intervalleja noin 5min/km vauhti (2min lepoa). Mielellään hieman alle. Viime viikonlopun pitkän lenkin jälkeen on ollut vähän penikkaa joten fiilis ei ehkä ole parhaimillaan mutta hieman hierontaa, kylmähoitoa ja Buranaa niin eiköhän se siitä. Sunnuntaina pitäisi vielä pystyä pitkään ja vielä ensi viikolla mennään kovaa. Sen jälkeen olisi tarkoitus hieman hiljentää että latinki pysyy hyvänä aina Siltajuoksuun asti (16.6).

Ensi viikon intervallitreeniksi coach Sandra on valinnut  2 x 3km noin 5,05min/km vauhtia joten äärimmäisen kovat harkat tiedossa. Minulle se sopii. Tykkään rääkätä itseäni lenkillä.  

- Alex

tiistai, 15. toukokuuta 2012

Puhutaan kakasta

Okei - kuinka moni teistä saa hädän kesken lenkin?

Tämä on kuulema aika yleistä ja sattuu joka toiselle. Jotkut eivät lähde lenkille ilman paperia taskussa. Minulla ei onneksi ole ollut tällaista ongelmaa. Paitsi pitkien lenkkien ja skabojen jälkeen. Tänään kuitenkin pukkasi. Aina kun pulssi nousi niin tuntui siltä että oli pakko mennä. Päivän kasi oli siis erittäin raskas kaikin puolin ja vaikka loppupätkä menikin suht nopeasti (juuri hädän takia) niin päivän 5,47 min/km keskivauhti oli kovan työn tulos. 

No - tästä opitaan. En vielä tiedä mitä, mutta ihan varmasti jotain. Ja coach Sandralta tuli vinkkiä huonoja treenejä ajatellen - ajattele että ne lenkit kehittää eniten. 
Hyvä vinkki!

- Alex

sunnuntai, 13. toukokuuta 2012

Eka lenkki ja äkkikuolema

Kävin tänään ekalla lenkillä kahteen viikkoon Päätin että mennään fiiliksellä, ja käänsin kellon pois niin että vauhtia ja sykettä ei voinut seurata. Ajattelin että stressaannun vaan jos ei kulje, tai jotain. No....

Alkuun rullasi todella hyvin. Aurinko paistoi ja lenkki maistui niin pitkän tauon jälkeen. Askel tuntui hyvältä, ryhti hyvältä ja vauhti kohtalaiselta. Hengitys vähän syventyi mutta edelleen hallittua. Juoksin normi lenkin, joten tiedän suunnilleen kuinka pitkällä olen milloin missäkin, ja noin 3.5km kohdalla vähän väsähdin. Jatkoin kuitenkin matkaa, ja 4km kohdalla tuli mäki vastaan. Tässä tunsin että syke kipuaa taivaisiin, ja yritin hidadstaa vähän vauhtia, mutta tuloksetta. Jatkoin hitaampaa, mutta syke ei tullut alas. Pysähdyin kävelemään, ja katoin kelloa. syke 178. Wow. Maksimi mikä on ikinä mitattu on 183.
Odotin että se laskisi 140 ja jatkoin lenkkeilyä, mutta se ampaisi hetkessä 165een. Ei auttanut muu kuin kävellä kotiin. Olo oli kaamea, ja kelloa selatessa myöhemmin huomasin että keskisyke oli ollut 175/176 kahdella kilometrilla... Taidan olla vähän puolikuntoinen edelleen.

Up yours HCR

Päätin tänään juosta sitä osaa Helsinki City Run reittiä mikä tuntui paskimmalta kilpailussa. Ihan vain sen takia että ei jäisi ensi vuotta ajatellen mitään hampaankoloon. Lähdin matkaan sellaista hieman alle 6 min/km vauhtia ja ajattelin että löysään sitten kun siltä tuntui. Vaan ei tuntunut. Sain siis kunnon revanssin osa HCR reitistä ja vielä samaa vauhtia kun skabassa viikko sitten.

Tämä vahvistaa joko sen että mulla on maailman huonoimmat kilpailuhermot tai että mulla oli ihan oikeesti huono päivä. Lopputulos tänään: 16,6km keskivauhtia 5,47min/km. Ja eikä tuntunut edes raskaalta.

Ainiin - onneksi olkoon coach Sandra joka tänään voitti maastojuoksun Suomen mestaruuden!



- Alex

perjantai, 11. toukokuuta 2012

Tavoitteet ja panokset kovenee

Eilisten mäkivetojen jälkeen puhuimme Sandran kanssa tavoitteista. Sandralla on tähtäimessä Suomen ennätys, EM-finalipaikka (itse uskon mitaliin) ja olymppialaispaikka. Mulla taas 2h alitus puolikkaalla.

Yhden kisan tulemme kuitenkin todennäköisesti molemmat juoksemaan, Lidingöloppet. Lidingöloppet on 30km kisa Tukholman "Lauttasaaren" ympäri pienillä ja kapeilla metsäpoluilla. Skaba on kova koska reitti on erittäin mäkipainoitteinen, jotkut väittävät sen olevan jopa maratonia raskaampi. Viime vuonna Sandra johti kisaa vielä kympin jälkeen mutta joutui, polven takia, taipumaan lopussa. Tänä vuonna hän on luvannut voittaa tuon kisan, jos minä alitan 1h 54min puolikkaalla. HCR:än jälkeen 1,54 tuntuu kovalta mutta kuitenkin mahdolliselta. 1h 54min tarkoittaisi alle 5,25min / km vauhtia. Mutta jos se samalla tarkoittaisi Sandran voittoa Lindingöloppetissaa niin mikäpä siinä, lenkkipolulle vaan ja vielä kovempaa. Vielä on kuukausi aikaa Siltajuoksuun...




Mäkirääkkiä coach Sandran kanssa

Kävimme Running Finland porukan kanssa tekemässä mäkivetoja coach Sandra Erikssonin kanssa. 4 vetoa ja hölkkää alas, 4 min lepoa ja taas 4 vetoa hölkäten alas ja 4 min lepoa ja vielä yksi samanlainen setti. Kyllä jätkä oli puhki ja Sandra näytti olevan sunnuntailenkillä. Hyviä vinkkejä tuli taas kerran ja hauskaa oli vaikka satoi kaatamalla.







- Alex

keskiviikko, 9. toukokuuta 2012

Täydellinen juoksusää, säälittävät jalat

Ensimmäinen kunnon lenkki HCR:än jälkeen. Ilta oli loistava, juuri sopivasti lämmintä ja tuulta ei nimeksikään. Joku oli kuitenkin antanut pari tolppaa jalkojen paikalle joten meno ei ollut kovin sulavaa. Olin luvannut itselleni juosta noin 6min/km vauhtia mutta tolpat yritti kuitenkin rullata kovempaa. Lopputulos: 6,5km noin 5,45 min/km vauhtia. En vaan kertakaikkiaan tajua sitä heeboa joka juoksi maratonin vuoden jokaisena päivänä, eli 365 täysmaraa peräkanaa. Mulla menee siis ainakin viikko että toivun puolimarasta?!

Huomenna lepoa ja perjantaina mäkivetoja itse coash Sandra Erikssonin kanssa.


- Alex