Kiitos äiti, kiitos maailma, kiitos nastat!

Osallistun joka kuukausi Runner's High:n järkkäämään Talvijuoksusarjaan. Kyseessä on kolmen kilsan maastokisa joka käydään Pirkkolan maisemissa. Enkka ennen tätä päivä oli 14min 43s. Tänään oma PB parani yli kolmellakymmenellä sekunilla. Uusi enkka on siis täten 14min 11s. En tiedä saako tästä oikeasta kiittää äitiä ja maailmaa mutta tänään pitää kuitenkin kiittää nastoja, sen verran liukasta oli. Kiitokset menee tietenkin myös omalle painonpudotusohjelmalle sekä tietty coach Sandra Eriksson:ille joka on aina henkisesti läsnä.

Hallelujah.

Mitä yhteistä on juoksuharrastuksessa ja viinan juonnissa?

Viime vuonna hyppäsin HCR-junaan vasta pari päivää ennen kisaa kun Sofia sairastui flunssaan ja jättäytyi kisasta. Silloin olin vahvasti sitä mieltä että lähdössä ihmisiä oli liikaa ja että hela-homma meni pujotteluksi, eli ei koskaan enään. Mutta kuten aina viinan juonnissa ja juoksuharrastuksessa "ei koskaan enään" unohtuu aika pian ja taas tekee mieli. Niin kävi tai käy nytkin. HCR:än toinen hintaporras menee kohta umpeen (31.1) ja sen jälkeen hinta nousee taas kympillä. Joten nyt se on päätettävä. Ehkä lähden sittenkin, tavoitteena tietenkin parantaa viime kesän 1,57 ja risat. Ja olisihan se kiva tietää missä se oma puolikkaan kunto menee jo toukokuussa. 

Kuva lainattu www.hcr.fi

Teippiä persuksiin

Mullan on ollut takareiden kanssa isoja ongelmia. Koskan olen laiska venyttelijä niin pers-takareisi osasto on todella jäykkä ja häiritsee nykyään jopa istumista. Aloitin tässä muutama päivä sitten kunnolliset venyttelyt ja toivoa on että vaivaa häviää näillä. Tuli kuitenkin samalla kinesioteippi mieleen. Onko jollain kokemusta takareiden/takamuksen teippaamisesta? Onko humbuggia vai auttaako oikeasti?

Sehän on joulukuusi

Runner´s High:n talvijuoksusarjan seuraava osakilpaillu on ensi viikon torstaina. Silloin on taas tarkoitus parantaa 3km maastoenkkaa. 14min on vielä poksaamatta mutta nyt, 4kg edellistä kisaa kevyempänä, ja hyvien treenien jälkeen niin toiveena olisi aika joka olisi 20s nopeampi ja siten sub 14min. 

Eilen vedin Salomonit jalkaan ja kävin "pitkällä" 14km sellaista tasaista 6min/km vauhtia pitäen. Koska olen luonteeltani utelias niin en ehkä käännä päätä jos vastaan tulee ensimmäisen kerroksen kämppä missä verhot on auki ja valot päällä. Satuin siis silmäkulmasta huomaamaan että Töölöössä on koti missä edelleen asuu täysin koristeltu joulukuusi. Muistaakseni joulusta on jo vierähtänyt muutama päivä joten konsepti tuntui hieman oudolta. En jäänyt tujottamaan kuusen kuntoa, olinhan sentään lenkillä, mutta voisi veikata että kuusi ei ehkä ollut ihan färski ja priima enään. Tai ehkä tuo on ihan normimeininiä, onko esim. teillä vielä joulukuusi kotona?

God jul.

Alex

Aikataulussa ollaan

Intervallipäivä, jee jee.

Tänään tiukka aikataulu pelasti koko lenkin. Jos ei olisi ollut kova kiire niin olisin suosiolla jättänyt intervallit juoksematta, sen verran väsy iski iltapäivällä. Sain kun sainkin itseäni ulos lenkille ja 3 x (4min + 2min) menikin sitten ihan heittämällä. 

Päätin lämmittelyn aikana että tänään on otettava itsestään enemmän irti, pitää olla poikki kun homma on suoritettu. Unohdin tämän saman tien ensimmäisen intervallin aikana ja se menikin hieman päälle 5min/km vauhtia. Toinen ja kolmas setti oli sitten jo lähemmäksi sitä mitää pitää olla, eli 4,30min/km paikkeilla. Ja fiilis lenkin jälken oli mahtava. 

Aikataulussa siis ollaan ajatellen tuota sub 50min kympillä tavoitetetta. Itse kisa juostaan 16.2, silloin nähdään miten äijän käy. 

Lankkuna lattialle

Eilinen semipitkä oli yhtä tuskaa. 12km nippanappa alle 6min/km keskivauhdissa ja mukavuus kaukana. Taitaa olla niin että intervallisetti, tempojuoksu ja semipitkä kolmena peräkkäisenä päivänä on tälle kropalle liikaa. Tänään on siis huilattava, tai no, jonkunmoinen vatsasetti tai coretreeni olisi paikallaan. Jos joku haluaa peesata niin tässä käypä perussetti:

Lisää vauhtia prkele

Anteeksi kova sana. Huomasin kuitenkin että olen lusmuillut intervallitreeneissä. Tänään juoksin 5km + 3km suunilleen samassa vauhdissa kun eiliset 5min intervallit. Lepoa settien välissä oli 3min ja sekin hölkäten. 5km aika oli 25,38 joten ihan ok. Tsekkasin McMillanilta mikä se vitosen aika kuuluu olla jos haluaa pinkoa kympin alle 50min. Vastaus on 24,04 joten aika kaukana siitä ollaan vielä, tosin tuo 25,38 ei varmaankaan ollut vielä ihan maksimi.

Anyhow - lupasin teille, tai siis Hannalle, kormareseptiä, joten täältä pesee (alkuperäisreseptti herra J. Oliverin, tässä hieman suomalaistettu versio).

Salaisuus on currytahnassa, sen on tehtävä itse. Tee se edellisenä iltana tai annan muhia jääkapissa vielä pidempään.

1 tl Korianterisiemeniä

2 tl juustokuminansiemeniä

valkosipulia, muutama kynsi

tuoretta korianteria (nippu)

kaksi vihreetä chiliä

neutraalia ruokaöljyä, (2 rkl)

1 tl intialaista mausteseosta, löytyy joskus garam masala otsikon alta

peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä

2 rkl kookoshiutaleita

1/2 tl cayennepippuria

suolaa

Alkuun korianterisiemenet ja juustokuminasiemenet murskattuina kuumalle pannulle. Pyöritä siellä muutama minuutti ja pistä sitten kaikki ylä olevat mausteet sekaisin blenderillä. Muodostuu aika tuhti tahna jota voi käyttää moneen chiliruokaan. Satsi ei ole kovinkaan iso ja saattaa mennä kokonaisuudessaan jos kokkaa vähänkin isommalle porukalle.

Ja sitten itse kormaan:

Pilko kokonainen sipuli, kuori pieni pala tuoretta inkivääriä ja pilko pieneksi. Pistä pannu kuumaksi ja heitä inkivääri ja sipuli joukkoon. Jos haluaa vielä enemmän tulisuutta niin lisää myös kokonainen pilkottu punainen chili (jätän itse usein pois). Paista muutama minuuti ja lisää sitten puolet currytahnasta (tai enemmän, maun mukaan). Heitä tässä vaiheessa broilerin rintafilettä ja kikherneitä (200g, voi jättää pois) joukkoon, sekoita kunnolla ja lisää vasta sitten 400g tomaattimurskaa ja tölkki kookosmaitoa. Pikkaisen suolaa joukkoon ja kansi päälle. Annan muhia 30min. 

Koristele korianterilla ja tarjoile riisin ja ruokajogurtin kanssa.

Curryn voimalla eteenpäin

Työviikko on takana ja edessä rankka viikonloppu. Rankka sen takia että juokseminen on jäänyt todella vähiin tällä viikolla. Nyt on siis otettava kiinni. Urakka alkoi tänään siitäkin huolimatta että pakkasasteita oli 16. Chicken Korma siis pannuun muhimaan ja äijä lenkille. Edessä 4 x 5min sellaista 4,50 - 5,10min/km vauhtia. Lämmittelyn ja ekan intervallin aikana jäätyi nenä, sormet ja loput naamasta. Kolmen kilsan jälkeen huomasin että lämpö oli hiipinyt puseroon ja kylmyys ei enää vaikuttanut. Tästä eteenpäin pidänkin pakkasrajan miinus kahdessakymmenessä. Loput lenkistä olikin sitten yhtä juhlaa (no ehkä hieman liioteltua) ja homma kunnialla kotiin. Huomenna tempojuoksu ja sunnuntaina pitkä. Toivotaan että kroppa kestää ja että nuoremman vatsatauti ei tule morjenstamaan.

Jos joku kaipaa Korman reseptiä niin kommenttia peliin.

Ei kerrottavaa eikä kehuttavaa

Sofia on jo jonkun aikaa saanut Runners World nimistä lehtiä kotiovelle tuotuna. Juttuja riittää sekä harrastelijoista ja ammattilaisista mutta kuten yleensä, tässäkin ollaan "hitaita" silloin kun kympin tulos on päälle 35min. Aika kaukana meikäläisen arkipäivästä siis. Onko jollain teillä kokemuksia kotimaisesta Juoksija-lehdestä? Kannattaisiko siihen tutustua?

Juoksuviikosta ei kerrottavaa eikä kehuttavaa. Aika hiljaista on ollut. Jaksaminen vähän maassa. Tänään tennistä, huomenna pitkä duunipäivä ja perjantaina kuulemma sikakylmää. Taitaapi juoksemiset jäädä viikonloppuun.

Salilla käyminen vatsatautia pahempaa?

Maanantai ja voimaharjoittelu (lue: kuntosali). Mulla tais olla joku vakava sairaus joulukuussa kun olin blogissakin muutamaan otteeseen sitä mieltä että salilla on hauskaa. Tänään se oli silkkaa tuskaa ja tylsyyttä. Sain jopa itseäni kiinni ajattelmasta että vatsatauti on hauskempaa kun rehkiminen sisällä hikisten ihmisten keskellä. Ajatus kostautui muutama minuutti sitten kun kolmevuotias kävi potalla...

Sykesyntiä

Jostain syystä Garmin on talvisaikaan kenkkuilut enemmän kuin talossa asuva viisivuotias neitokainen. Syke nousee aina lenkin alkupuolella taivaisiin ja enää ei voi luottaa maksimi- eikä keskisykkeeseen. Luonnollista on että kontaktipinta ei ehkä ota heti ja että pinnalle pitäisi puristella jotain kontaktigeeli. Mutta eihän kukaan oikeasta sellaista tee. Kostutan kuitenkin pinnat vedellä juuri ennen lähtöä ja se pitäisi mielestäni riittää. Tänäänkin kävimme Sofian kanssa hitaalla ysillä ja sykkeet pyöri siinä 130 hujakoilla jos ei pari ensimmäistä kilsaa lasketa. Silloin kone näytti sellaista 160 vaikka vauhti oli lähemmäksi 7min/km.

Tästä huolimatta Garmin on ihan ykkösvaihtoehto. Olen kokeillut melkein kaikkia muita merkkejä ja Garmin on kaikista näistä ehdottomasti tarkin, ainakin jos ajattelee juoksemista kaupunkimiljöössä. Ja meikäläisen Forerunner 610:ä voi myös ohjelmoida valmiiksi tietokoneella ja sitten siirtää esim. intervalliharjoitukset yhdellä napinpainalluksella kelloon. Joten jos GPS-kelloa mietit niin melkein voi unohtaa kaikki kotimaiset. Valitettavasti.

Kuva lainattu täältä

Punatäplähait vei tutit ja iskä meni lenkille

Kävimme tänään Sea Life:ssä jättämässä kolmevuotiaan tutit haipoikasille. Koska niitä ei voi noin vain heittää haialtaaseen niin kolmevuotias sai itse antaa tutit haihoitajalle. Hoitaja, hämmennyksen partaalla, otti tutit vastaan ja lupasi antaa ne haipoikasille. Tai no, eihän se oikein luvannut mitään, kun se ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Onneksi Sofia kävi vaivihkaan selittämässä sille. Haipoikaset kun tarvitsee tutteja kolmevuotiasta enemmän.

Hieman oli huutoa nukkumaan mentäessä mutta ihmeen hyvin tutiton sessio meni. Nyt sängyssä nukkuu iso poika.

Ja että ei tästä tulisi vielä enemmän sekasikiöblogi niin heitetään ruanlaittokuva perään ja todetaan että -12 oli lenkkisää, matkana 7km ja vauhti sellaista 5,30min/km. Loistava fiilis. Nyt punkkua lasiin, jäätelöä kulhoon ja lusikka suuhun. Tästä ei lauantai-ilta enää parane.

Korianterikanaa ja intervallijuoksua

Huonosti on tullut juostua tällä viikolla. Tänään piti paikata kovalla intervallivedolla. 6 x 3min alle 4,50min/km vauhtia ohjelmassa. Taisin kuitenkin lähteä baanalle hieman liian nopeasti sitruunakorianterikanadinnerin jälkeen, joten vatsa oli vauhdista hieman eri mieltä. Taidan tällä kertaa jättää yksityiskohdat kertomatta. Korianterikana oli kuitenkin ihan loistava! Reseptiä pukkaa jos sitä joku kaipaa.

- Alex

Takareisitaantuma

Aina heinäkuun Runner's Twilight:ista asti on ollut pientä kipua takareidessä. Välillä kipu on ollut sen verran jykevää että istuminenkin on ollut hankalaa ja välillä ihan pientä kolotusta juostessa. No - ongelma tässäkin tapauksessa on laiskuus. Jos jaksaisi venyttää joka ilta viikko putkeen niin aivan varmasti auttaisi. Vaan kun en saa itsestäni niskasta kiinni. Outoa että pystyn fokusoimaan treeneihin ja laihduttamiseen mutta vaivaiseen minuutin venyttelysessioon ei liukene fokusta.

Annan siis itselleni uuden intianinimen: Laiska kireä takareisi

Tänään edessä vielä tennissessio ja huomenna aikainen aamu ja työreissu Vaasaan. Kiitos.

- Alex

Valo avuksi lenkkikurjuuteen

Jalat kun betonia, väsymys tapissa, energia nollassa ja päivä kotona sairaan kolmevuotiaan kanssa. Ei siis parhaat mahdolliset lähtäkohdat päivän kasia ajatellen. Lähdin kuitenkin kiertämään Töölönlahtea siinä toivossa että löytäisin Sofian (vaimo) lyhdyn matkan varrella. Tänään oli Lux Helsingin viimeinen päivä ja samalla viimeinen mahis nähdä tuo lyhtykavalkaadi.

Ja voi jumakekkula että oli hieno. Siis lenkki oli ihan p:stä mutta mielialaa paransi huomattavasti valonäyttely ja koko lyhtypolku. Myös Opperan pihalla oleva Cosmogole niminen installaatio oli mahtava.

Lyhty on siis Sofian Taikissa tekemä ja roikkuu lyhtypolun alussa (jos joku vielä tänään kerkeää katsomaan). Kuva lainattu täältä.

Punttis ja pekonia perkele

Anteeksi kova sano mutta kun se sopii otsikkoon niin mallikkaasti. Muutama viikko sitten päästin suustani mukavia ja jopa ylitseviä sanoja punttisalimeiningistä ja siitä kuinka olen alkanut viihtyä siellä. Tänään otan kaiken takaisin. Ihan liikaa porukkaa, liian vähän energiaa ja muutenkin huono päivä takana. Pröh.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa ja ostoskoriin pääsi livahtaa pari pakettia pekonia. Ei ehkä laihduttajan paras kaveri mutta kaikilla muilla tavoin hyvä jätkä. Muksuille tuli laitettua pekonia spaghetin keraa ja nipottajalle, siis mulle, pekonisalatti ja sitruunavinaigretteä. Resepti selviää katsomalla kuvaa. Sen vaikempaa se ei ole. Vinaigretteen tulee puolikkaan sitruunan (jos sitruuna on iso) mehua ja noin 6 rkl oliiviöljyä, muutama veivi pippurimyllyllä ja vähän suolaa.

Itsekehuskelu - katso kuva

Viikko takana jogg.se ohjelman parissa ja hyvältä tuntuu. Tänään tutun juoksuporukan kanssa 13,5km sellaista mukavaa 6,15min/km vauhtia. Nyt voi vain toivoa että Sofian ja Alvinin flunssa ei tartu ja että saa jatkaa terveenä kaikki nämä ohjelman jäljellä olevat kuusi viikkoa.

Tämä kuva on ihan pakko näyttää vaikka se haiskahtaakin kehuskelulta. Ja onhan se sitä.

Käteen tarttui maila

Vakiovuoro on varattuna ja nyt on releet kondiksessa. Tänään törsäsin melkein 70e uuteen tennismailaan. Ei mikään proversio mutta hyvä tällaiselle aloittelevalle räveltäjälle. Keskiviikkona on edessä ensimmäinen tulikoe.

Juoksijan paras pastaresepti

Blogista on tullut sekasikiö. Välillä puhutaan tenniksestä ja nyt ruoasta. Mutta ehkä tässä jokunen, ainakin Sporttaillaan-Hanna, pystyy elämään sen kanssa että meikäläisen juoksuegoillut pannan tauolle ihan hetkeksi.

Tässä siis tuo eilisen oreganopossu-, rucola-, basilikapasta.

Pennepastaa (pötkyläpastaa kuten muksut sanoo)

1 Possun sisäfile

1 tl kuivattua oreganoa

puolikas purjo

2 valkosipulinkynttä hienosti pilkottuna

1dl creme fraiche

50g parmesan juustoa

rucolaa

tuoretta basilikaa

suolaa ja pippuria

oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi lihat ja laita pastavesi kieuhumaan. Heitä reippaasti suolaa pastaveteen, suolaa ja pippuroi samalla myös lihasuikaleet. Pilko purjot ja valkosipuli, paista ne minuutin verran oliiviöljyssä (varo että pilkotu valkosipuli ei pala) ja heitä lihasuikaleet kehiin. Minuutin päästä sekaan myös kuivattu oregaano. Katso että suikaleet saa kunnolla väriä ja vähennä sitten lämpöä samalla kun kaadat creme fraicheä sekaan. Sekoita. Lisää puolet parmesaanista ja tarkista suola. Anna porista vielä pari minuuttia tai kunnes penne on valmis. Pilko samalla parin nyrkin verran basilikaa ja rucolaa.

Sekoita soosit ja vihreät pastan sekaan ja tarjoile heti parmesanjuuston kanssa. Jos haluaa pastaan vielä enemmän väriä niin annokseen sopii mainiosti myös pilkotut luumu- tai kirsikkatomaatit.

Yksi annos (resepti on noin neljälle) sisältää noin 550 - 600 kaloriaa (riippuu pitkälti parmesanin määrästä).

Syö ja juokse

Aloitin taannoin juokuharrastuksen koska halusin syödä mitä tahansa milloin tahansa. No - eihän se niin toimi, jos ei juokse 100km viikkoja siis. Huomasin nimittäin aika nopeasti että kiloja tuli lisää eikä päinvastoin. Kylmä totuus selvisi työpaikan kuntotestissä kun kone kertoi tavoitepainon olevan 71kg eikä 80kg ja että läskiä oli suhteessa lihaksiin aivan liikaa. Oli pakko alkaa miettiä mitä survoo naamariin.

Nyt, seitsemän viikkoa myöhemmin kiloja on enää 75kg. Ja tänään kävin nopealla tempojuoksulla, ensimmäiset 4km lähellä 5min/km vauhtia ja viimeiset 2km jopa alle 5min/km. Eli 5kg kevyempi jätkä on myös hieman nopeampi. Tavoite jo helmikuussa on siis puhkaista 50min kympillä ja tänään jopa uskon että se saattaa onnistua.

Siihen asti rääkkiä, lepoa ja hyvää safkaa.

Kuva on päivän dinneristä. Possun sisäfilepasta oregano, basilika ja rucola kastikkeessa. Resepti tulossa myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa.

Löysät intervallit

Huonoin mahdollinen intervallialusta on koettu. Eilen. Tarkoitus oli juosta 3 x 5min noin 5min/km vauhtia ja 1 x 3min noin 4,50min/km vauhtia. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään kun irtopiikit jalassa yritti hipsiä kovaa välillä paljaalla asfaltilla ja välillä jääradalla. Lopputulos oli 4 tasan 5min/km intervallia joten kokonaan penkin alle tuo veto ei mennyt. Illalla kävin vielä lyömässä tennispalloa joten päätin jättää juoksemiset väliin tänään, antaa kropan huilia ja satsata kaiken viikonlopuun. Ohjelmassa vielä tasavauhtinen kova (5,15min/km - 5,30min/km) ja mukava kymppi.

16.2.2013 on siis näytön paikka. Silloin on ensimmäinen yritys alittaa 50min kympillä.

Ett näin.

Miehen kaksi parasta ystävää

Irtonastat ja hernekeitto. Vuosi 2013 alkoi vakiokasilla.