Anna jätkän edes yrittää

Torstaina treenipäiväkirja ammotti tyhjyyttä. Viikonlopun aikaina sain kuitenkin kasattua 26 kilsaa joten ei se viikko sittenkään mennyt mönkään. Käytän muuten päiväkirjana my.asics.com joka toimii muuten hyvin mutta kun sitä pyytää suunnittelemaan ohjelmaa 45minsan alittamiseen kympillä niin se ilmoittaa sen olevan mahdotonta ja että arvio on 47,24. Voipi olla että se on oikeassa mutta anna nyt jätkän edes yrittää...

Tästä ei sitten puhuta

On muutama asia jotka juoksublogit harvemmin käsittelee. Yksi niistä on vatskramppi ja se tunne kun puskee kakkosta kesken lenkin ja kramppaa niin maan perkeeleesti että ei tiedä kerkeekö vessaan vai pitäisikö ampaista pusikoihin. Tänään oli sellainen fiilis. Lenkki rullasi muuten hyvin mutta voi elämä että vatsa ei pysynyt mukana, ei sitten ollenkaan. Tällä kertaa kerkesin kuitenkin kotiin.

Toinen asia mistä ei puhuta on se tosiasia että en millään juokse 446m alle minutissa. Joten se siitä puolimaraton enkasta. Ei tainnnut sittenkään mennä maaginen 1.50 rikki. up yours HCR.

Mun mielestä 10e hyvitystä ensi vuoden ilmoitusmaksusta on yhtä kuin keskisormi harrastajille.

Ennustan boikottia. 

Kannusta kannustajaa

Lähden kannustamaan Sofiaa Tukholmaan viikon päästä. Sofia juoksee ensimmäisen kokonaisen ja tarkoitus olisi olla sekä huoltojoukko että kannustajajoukko samassa. Jos oikein hyvin käy myös coach Sandra (joka äsken juoksi oman Pb:nsä kolmellatonnilla: 9,04 ja risat) pääsee mukaan kannustamaan. Joukko on kuitenkin äärimmäisen pieni ja näin ollen kaikki vinkit ovat tervetulleita. Mitä kyltille laitetaan? Mikä on paras kannustushuuto? Kannattaako juosta vähän matkaa vieressä? Rusinoita taskuunko? Nyt vinkkejä kannustajalle kiitos!

Tyhmyys tiivistyy myös juoksujoukossa

Hesarissa oli muutama päivä sitten juttua siitä miten kolmasosa HCR:än osallitujista lähtee puolikkaalle ainoastaan muutaman harjoituskerran voimin. Siis jengi käy lenkillä muutaman kerran ja lähtee sitten takki auki taivaltamaan 21,1km. Tuntuu aika kaamealta ajatukselta. 

Juoksin itse ensimmäisen kokonaisen suht. takki auki, eli "vain" puolen vuoden treenijakson jälkeen. Polvi ja maku koko hommaan meni sen sileän tien. Vasta vuosi tuon maratonin jälkeen löysin takaisin juoksun pariin.

En väitä että ei ole sellaisi ihmisiä jotka ovat siinä kunnossa että pystyisi juoksemaan puolikkaan treenaamatta. Väitän kuitenkin että tämän kolmasosan joukossa löytyy myös sellaisia jotka ei TODELLAKAAN ole siinä kunnossa että puolikas pitäisi suorittaa. Näiden ihmisten ajatuskulkua olisi mielenkiintoista seurata. 

Apua - olen vanha

Järkättiin eilen lapsuudenkaverille polttarit. Illanistujaisten aikana ilmeni että muutama ihminen pöydän ympärillä oli kun olikin mua paljon nuorempia vaikka olin koko ajan ajatuksissani ajatellut heidän olevan vähintään kymmenen vuotta mua vanhempia. Onko siis niin että itse ajattele olevansa aina nuorempi kun todellisuudessa on? Muistan teiniässä ajatelleen että kolmevitonen on jo ihan ikäloppu. Kolmevitosena ajattelin että neljäkymppinen on vasta keskiikäinen ja vanha. Nyt, kolmeseiskana, haluaisin siirtää tuota keskiikäisrajaa vielä kauemmaksi. Olenhan vielä suht. nuori. Eilisen jälkeen on kuitenkin todettava että ikä alkaa karttua eikä ole enää ihan niin "tuore" kun luule olevansa. On siis entistä tärkempää pitää itsestään huolta. Perse ylös ja ulos lenkille. Heti kun tämä pää lakkaa jomottamasta siis. Ikä kun tuo myös krapulaan uusia ulottuvuuksia.

Evakko ohi

Kaksi viikkoa evakkoviikkoa on ohi. Taas ollaan kaupungissa missä verkkoa piisaa. Juoksemisesta ei ole tullut paljon mitään viimeaikoina. Väsymys on painanut ja nilkka jomottaa. Ehkä tuo vanha teoria siitä että toipuminen kovasta juoksusuorituksesta kestää yhtä monta päivää kilpaillussa oli kilometrejä pitää sittenkin paikkaansa. Muutama löysähkö hölkkä on kuitenkin tullut suoritettua mutta hauskaa ei ole ollut. On kuitenkin ollut aikaa miettiä seuraavaa tavoitetta. Se taitaapi olla sub 45min kympillä. Kunhan ensin saisin myös itseäni uskomaan siihen :)

Coach Sandralta on kuitenkin tullut aimo läjä uusia intervalliharjoituksia joten kesä on pelastettu.

HCR ja uusi ennätys

No niih. Sieltä se sitten tuli. Vaikeuksien kautta mutta kuitenkin. 1:49:01 virallinen aika ja ensimmäistä kertaa alle 1:50. 16-19 kilsojen välissä kerkesin kyseenalaistaa koko harrastuksen ja annoin jo osittain periksi aikaa ajatellen. Kahdessakympissä huomasin kuitenkin että oli vielä 5min aikaa alittaa tuo maaginen 1.50 ja jostain löytyi superspurtti. Maalissa tuli sitten se kuuluisa tyhjä olo. Nyt on jo parempi fiilis ja jalat kestävät yllättävän hyvin kävelyä :) huonosti on tullu blogattua viime aikoina. Anteeksi siitä. Ollaan vesivahingon takia evakossa ja täällä landella on hieman huonosti kenttää.
Onnea kaikille muille HCR:äläisille!