Verisuonet täynnä roskaa

Sain käsiini Lance Armstroning ensimmäisen kirjan: It's not about the bike. Kirjassa Armstrong käsittelee lähinnä syöpä-ajanjaksoa ja siitä palaaminen kilpapyörän selkään. Kirja on aika "hauska" lukea nyt kun tiedossa on herra Armstrongin dopingtausta. Eteenkin kohta missä herra tilittää olevansa tyytyväinen siihen että ei koskaan valehtele eikä huijaa.

No - kukaan meistä ei ole täydellinen ja on kuitenkin pakko ihailla Armstronging vahvaa paluuta tuollaisen kovan sairauden jälkeen. Ja vaikkakin Lance sittemmin myönsi työntävänsä suonet täyteen roskaa, niin veikkaanpa kuitenkin että hän oli ihan samoissa lähtökohdissa kun kaikki muut Tour De Franciläiset. Sen verran kova ja mahdoton tuo kilpaillu on että tuksin kukaan pärjää hyvin ilman aamu-Epoa. Silti haluaisin tottakai uskoa että urheilu, myös polkupyöräily, on rehtiä ja puhdasta. Mutta onhan se todella vaikeeta.