Kovaa vetoa Helsingissä

Viimeinen kova lenkki tehty ennen ensi viikon Midnight Run tapahtumaa missä siis tavoite on päästä mahdollisimman lähelle 45min. Ohjelmassa tänään 5km lenkkiä 4,30min/km vauhdissa, mutta ei liian lähelle maksimia. Jaksoin kun jaksoinkin vääntää 4,30min/km vauhtia noin 3km jonka jälkeen vauhti hidastui lähemmäksi 4,50min/km vauhtia. Ja kaiken lisäksi maksimi taisi olla aika lähellä. Voi siis olettaa että tuo 45min ei ehkä poksahda viikon päästä. Toisaalta päivän kunto tänään oli suht. huono ja pistos vaivasi ainakin kilometrin verran. Pieni toiveen kipinä siis elää. Ja tuohan kilpaillutilanne aina pikkaisen lisäpotkua.

Huiput ja aamuvirkut

Jotenkin tympii nuo huippu-uhrileijat jotka MM-skaboissa jaksavat urputtaa aamukarsinnoista. Toki on olemassa aamuvirkkuja ja iltaihmisiä, eikä tarvitse haukkua kumpaakaan. Mutta silti. Suurin osa meistä ei saa päättää milloin töihin on lähdettävä ja vaikka kroppa sanoisi mitä niin siellä silti ollaan kasilta joka aamu. Olen tietenkin itse juossut aamulenkkejä ja haukkunut niitä. Juoksemalla niitä asenne on kuitenkin muuttunut, nykyään jopa tykkään niistä. Nyt olen aika kaukana huippu-urheilun arjesta mutta väittäisin silti että aamukarsintoja varten voi treenata. Ja ajatelkaa mikä etu muihin nähden jos joku satsaa täysin juuri aamukarsintoja silmällä pitäen ja muut ovat siellä suorittamassa puoliunessa. 

Se siitä. Kaikki kunnia kuitenkin huipuille. Eteenkin Nololle joka tänään aitoi itsensä välieriin. Lauantaina kaikille luu kurkkuun!

Hiljaiselon loppu

Kokonainen kesä on takana ja blogi on jäänyt paitsioon. Tähän on tultava muutos, eteenkin kun seuraava juoksutavoite häämöttää. Midnight Run (10km) juostaan elokuun vikana päivänä ja silloin olisi tarkoitus päästä niin lähelle 45min kun suinkin mahdollista. Mielummin sen alle. Matkaa tuohon on edelleen jonkun verran mutta jonain päivänä se poksahtaa, ehkä jo muutaman viikon päästä. Midnight Run on mielestäni muutenkin loistava tapahtuma, vuoden hauskin. Eli jos miettii ekaa kilpailukymppiä niin parempaa ei ehkä Suomesta löydy (ei ole maksettu mainos :).

Olen kesän aikana myös oppinut että asuntokaupat eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Jälkeenpäin on helppo olla viisas mutta sanotaanko näin että luottakaa aina mututuntumaan. Meillä on edessä muutto appivanhempien nurkkiin kolmeksi kuukaudeksi samalla kun uusi, helmikuussa ostettu kämppä, saa total make overin. Samalla rakas vanha koti ja pihapiirin kaikki ihmiset ovat taaksejäänyttä elämää. Tai no - toivottavasti ei ihmiset.  Joulukuuta odotellessa siis.

Sitä ennen juostaan paljon ja nopeasti - jooko?