Lyö mua pallolla ennätysmies

Kuka olisi uskonut että viikko 52 menisi historiaan parhaana juoksuviikkona ikinä. Tai no, ehkä ei ikinä, mutta ainakin vuoden 2012 paras viikko. Tällä viikolla tuli nimittäin hipsittyä 46,6km. Sekaan mahtui suht nopea kymppi, intervalliharjoitus (4 x 1000m), normi kasi ja pitkä 16km. Samalla rakastuin uudestaan vanhaan harrastukseen, tennikseen. Kävin huvin vuoksi kaverin kanssa lyömässä palloa Talilla ja fiilis oli mikä mahtavin. Osaaminen oli kuitenkin unohtunut melkein kokonaan. Vakkarivuoroa ja valmentajaa varaamaan siis.

Kiitos tästä vuodesta. Teidän kanssa on ollut kivaa. 

Bloggaaminen jatkuu ensi vuoden puolella.

-Alex

Uusi vuosi, uusi tavoite

Viime kauden päätavoite oli 21,1km alle 2h. Se onnistuikin heinäkuussa. Sen jälkeen tähtäimessä oli parantaa kympin aikaa viidellä minuutilla edellisestä vuodesta. Sekin onnistui. Kun uusi vuosi lähestyy pitää laittaa uudet tavoitteet ilmoille. Täten ilmoitan siis ett aion alittaa 50min kympillä jo ennen kesää. Ensimmäinen yritys on edessä Helsingin Jyryn järkkäämässä testijuoksussa 16.2.2013. Apuna on tällä kertaa, paitsi supervalmentaja Sandra Eriksson, myös jogg.se:n 10km sub 50min ohjelma. Tästä se lähtee.

-Alex

Mummonkaatokeli

Tällainen fiilis tänään

kinkkulenkkiä pukkaa

Olen tässä muutaman viikon seurannut kaloriakulutusta ja yrittänyt vähentää napostelua siinä toivossa että kiloja lähtisi ja nopeutta tulisi. Neljä ja puoli kiloa miinusta näyttäisi olevan tämän hetken tulos joten  siltä osin kaikki hyvin. Nyt on kuitenkin tullut hankittua itselleen jonkinmoista rippuvuutta tuota kaloriakulutusohjelmaa kohtaan. Huomenna pitää siis käydä aamulenkillä että illalla kehtaa lapioida kinkkua naama täyteen. Että ei kännyohjelma näytä punaista illalla. No - ei tässä nyt muutaman kalorian perään niinkään katsota mutta ei se kinkkulenkki nyt pahaahakaan tekisi. Äsken oli mikä mahtavin keli, tasainen, kova maasto ja sopivasti pakkasta. Kasi menikin sellaista mukavaa 5,30min/km vauhtia. Nice.

Hyvää joulua teille!

Etana ilmoittautuu

Torstaina oli vuorossa Talvijuoksusarjan kolmas osa. Kolme kilsaa mastojuoksua edessä ja -10 astetta pakkasta lumisaden keraa. Lähdin liikkeelle sellaista 4,40min/km vauhtia ja ajattelin olla piiputtamatta heti ekan kilsan jälkeen. Itse asiassa fiilis oli suht hyvä koko kilpaillun aikana eikä tehnyt mieli oksentaa kun vaivaiset kolme kertaa matkan varrella. Noh - toinen kilsa on nousuvoittoinen ja siinä matohapot jylläs sen verran että vauhti tippui päälle viiden. Ja viimeinen kilsa meni tas hieman paremmin ja voimia jäi jopa pieneen loppukiriin. Loppuaika 14,47 ja olin aika varma että plakkarissa oli talven paras aika, kunnes tulin kotiin ja huomasin että olin marraskuussa juossut saman matkan 14,43 aikaan.
Se siitä fiiliksestä.

Kengännauhat kunniaan

Pysyykö kengät jalassa? Jomottaako isovarpaassa? Meneekö narut sekaisin? Ruotsalaisilla on taas kerran vastaukset valmiina. Marathon.se saitti on tehnyt lyhyen ohjelmapätkän joka käsittelee kengännauhojen sitomista. Kannattaa katsoa, tässä oppii uutta.

Motivaatio hukassa

Apua. Paras kaverini juoksumotivaatio on hukassa. Eipä ole jätkää näkynyt poluilla koko viikon aikana. Tänään lähdin pakosta lenkille ja aikamoista tuskaa oli. Tosin tässä ollaan samalla yritetty muutaman viikon vähän pudottaa kiloja ja näin ollen tuo energiapuoli ei ehkä aina ole ollut tiptop. Kiloja on kuitenkin lähtenyt, 3kg kaikenkaikkiaan. Ja kun paino putoa niin nopeus senkun kasvaa, eikö vain?

Messujuoksua

Messukeskus järkkää Runner´s High:n kanssa Messujuoksutapahtuman. Kyseessä on kolmen kilsan lenkki joka juostaan messukeskuksen sisätiloissa 29.12.2012. Luvassa on kuulemma haastava reitti tiukkoine käännöksineen, rappuineen ja ramppeineen. Hinta 38e. 

Loistava keksintö. Pitää ehdottomast kokeilla!

Sohjoinen pelastus

Loska on v-mäistä, eteenkin juoksijoille. Mitkään Ice Bugsit ei pelasta. Tuntuu kun juoksisi saippuassa, vaikka kuinka kovaa vetää niin vauhti on yhtä kuin mummoa. Perjantaina heitin lenkin missä syke pyöri 155 keskiarvossa ja vauhti oli sellaista 6,10min/km, parhaimillaan. Eilen päätin lähteä nopealle vaikka tiedossa oli lähes samanlainen sohjo. Onneksi loska oli paha vain noin 1km pätkällä joten pääsi suht hyvin viilettää. Loppujen lopuksi onnistuinkin pitämään vauhdin siinä 5,10min/km pinnassa ja kuuden kilsan lenkin aikana sykekin pysyi alle sadakuudenkymmenen.

Näin. 

Älä vedä liian kovaa

Höpisin muutama päivä sitten sykeharjoittelusta ja eteenkin kisasykkeistä. Olen aika kauan jo ollut sitä mieltä että syke nyt on mikä on ja juoksu kulkee parhaiten fiiliksen mukaan. Olen edelleen samaa mieltä. 

Sykeharjoittelussa on kuitenkin hyvä pointti silloin kun jatkuvasti harjoittelee liian kovalla sykkeellä. Ja juuri tästä aiheesta JJ kirjoittaa hyvin omassa blogissaan - Juoksua ja muuta urheilua. Kannattaa lukea.

Voimaharjoittelu jatkui tänään salilla. Huomenna edessä fartlek ja tarkoitus olisi vetää muutamat minuutin kestävät todella kovat intervallit. Tarkoitus olisi edelleen nostaa vähän tuota kolmen kilsan vauhtia.

Talvijuoksun riemua

Sofia kävi tänään nastoittamassa pari vanhaa juoksutossua. Muuten hyvä, mutta kengät on nastoitettu kävelyä silmällä pitäen eikä niinkään juoksua. Eli liiaan vähän piikkejä etupäässä ja liikaa kantapään alueella. Varokaa siis sitä jos käytte suutarilla. Itse kävin tänään Salomonin crossikengillä heittämässä kympin lenkin ja hyvin näytti toimivan. Luulenpa siis että nastat jää tältäkin talvelta ostamatta, sen verran hyvin nuo crossikengät pitää. Selästä ja nilkasta ei voi sanoa samaa. Näyttäisi olevan niin, että kun talvi tulee ja maasto muuttuu epätasaiseksi niin meikäläinen kuormittaa oudosti ja nilkka, polvi ja selkä alkaa kitistä. No - ehkä nekin tottuu tähän keliin pikku hiljaa.

Sykehöpinää

Maastokisan jälkeen tuo syke jäi mietityttää. Parhaan puolimaran jälkeen keskisyke oli 92% maksimista. Juoksin mielestäni vielä kovemmalla sykkeellää torstaina mutta loppujen lopuksi keskisyke jäi 91 prosenttiin. Juoksinko sittenkin liian löysästi? Kisan aikana tuntui siltä että ei olisi millään pystynyt enää kiristää mutta tilastojen valossa olisi ehkä ollut mahdollista vähän vielä puristaa. No - joulukuussa uusi yritys. Tässä tuo meikäläisen sykekäyrä.

Kisakolmonen lumipyryssä

Takana on talvijuoksusarjan toinen osa (3km maastoa), ei mennyt nytkään niinkuin Strömsössä. Loppuaika ei ollut häävi. Aika tarkkaan sama kun edellisellä kerralla eli 14min 42s (viimeksi 14:41). Nyt ei vaan pystynyt parempaan. Sain kuitenkin "hankittua" itselleni uuden maksimisykkeen, 178. Siinä hujakoilla se varmaankin liikkuu. Nyt sitten trenailemaan lyhyitä intervalleja.

Nastat jalkaan mars

Jahas. Näyttääpi siltä että tämä oli syksyn viimeinen lumeton päivä. Onneksi takataskussa on lahjakortti 4Runners liikkeeseen mistä voisi vaikka hankkia itselleen IceBugsit. Tai sitten pitänee pärjätä ilman nastoja ja käyttää samoja vanhoja maasto-Salomoneja.

Torstaina edessä Talvijuoksusarjan toinen osa. 3km Pirkkolan maastossa. Tavoitteena aika alle 14,30.
Tänään lenkki duunista kotiin, tasaista ja rentoa 8km.

Piparkakut pannaan

Kunnon endorfiinikännit tänään. Juostiin Sofian kanssa 15km keskuspuiston maisemissa. Pidimme sellaista tasaista 6,30min/km ja missään vaiheessa ei tuntunut raskaalta. Keskisyke 143 ja fiilis mikä mahtavin. Näitä tarvitaan että motivaatio pysyy talven yli.

Torstaina olisi sitten tarkoitus juosta osa 2 Runners High:n järkkäämästä talvijuoksusarjasta. Matkana 3km. Ensimmäinen kilpaillu meni nipinnapin alle 15min ja nyt olisi tarkoitus parantaa ainakin puolella minutilla, sen verta jäi voimia jäljelle edellisen skaban jälkeen. 

Löysin appikaupasta myös Shape Up nimisen ohjelmapätkän joka loggaa kaikki syömiset ja pitää miehen läskit kurissa. Näin ainakin toivotaan. Lähtöpaino torstaisen kuntotarkastuksen jälkeen on siis 80kg ja Shape Up:in mukaan seitsemässä viikossa putoaa helposti 5kg. Saas nähä.

Liikaa läskiä

Lupasin teille kuntotestituloksia jo jonkun aikaa sitten. Vaan ei tullut. Syy löytyy astianpesukoneesta. Se nimittäin päätti heittää vedet lattialle. Koska olen pihi päätin olla maksamatta 200e korjaajalle niin vietin itse muutama ilta ruuvari kädessa, ei ollut aikaa blogille. Nyt kone kuitenkin toimii. Ainakin kerran toimi.

Kuntotestiin. Ei niinkään positiviinen tulos. Kestävyyskunto on hyvä, ei siinä mitään. Maksimaalinen hapenottokyky on 51 ml/kg/min joka on siis hyvä. Ongelma piilee kuitenkin rasvan määrässä. Rasvaa on yksinkertaisesti liikaa suhteessa lihaskuntoon . Testin mukaan pitäisi pudottaa vähintään 4kg. Joten tästä se alkaa. Napostelut pois, tiukka dietti kehiin ja punttisalille mars. 

Välipäivä on hyvä päivä

Huomasin se äsken kun Sofia veti juoksukuteet päälle. Ulkona käy viima, siellä on pimeetä ja kylmää. Ei todellakaan tee miele lähteä lenkille. Harmi vaan että tyttö taitaa tulla endorfiinikännissä kotiin missä minä loikoilen sohvalla raapimassa palleja. Silloin kyllä harmittaa. Juuri nyt ei harmita yhtään.

Voiko salilla viihtyä?

Torstaina on edessä kuntotesti. Silloin selvinnee viitteellinen hapenottokyky. Viitteellinen koska kyseessä on joku Polarin kehittämä testi jota tehdään sykemittauksella ilman sen kummempaa liikuntaa. Pakettiin kuuluu myös puristusvoimatesti ja kehonkoostumusanalyysi.

Voimatestistä puheen ollen, kävin viime viikolla ensimmäisen kerran moneen vuoteen salilla. Ja vaikka en millään haluaisi, niin on kuitenkin pakko myöntää että tykkäsin. Joten kävin tänään uudestaan. Tykkäsin taas. Minussa on ilmeisesti jokin isompi vika, inhoan nimittäin punttisalia. Isolla i:llä. Inhoan. Tuliko selväksi? Näköjään ei. Pitänee katsoa tarkkaan peilistä ja miettiä mikä on muuttunut.

Siihen asti exercise.about.com tarjoaa vinkkejä siitä miten omaa core-voimaa ja ryhtiä voi testata kotikonstein. Tässä esim. juoksijoille tärkeä yläkroppaharjoitus "reverse fly"

Rautaisa loppu

Siinä se oli. Over and done with. Slut. Jotakin-joka-päivä-viikko siis. Täänään se päättyi pitkään lenkkiin keskuspuiston maisemissa. Tarkoitus oli juosta Pitkäkoskelta Pirkkolaan ja takaisin. Suuntavaisto kuitenkin petti pahan kerran ja päädyttiin Hämenlinnanväylän väärälle puolelle. Kilometrejä kertyi kaikenkaikkiaan 14,2 ja syke pysyi kivaste alle 145. Ja löysimme tietenkin takaisin vaikkakin Pirkkola jäi tän kerran näkemättä.

Ja onhan tässä matkan varrella myös opittu jotain. Jos ei muuta, niin se että punttisali ei ole pelkästään pahasta. Taidanpa lisätä harjoitteluun yksi salipäivä viikossa.

-Alex

Pientä takapakkia

Jotakin-joka-päivä-viikko sai tänään pientä takapakkia. Fiilis oli aika maassa, jalat kipeät ja lihakset finaalissa. Piti siis turvautua kävelysessioon. Muksut rattaisiin ja 40min reipasta normikävelyä. Hikeä ei nimeksikään mutta tulipa harrastettua jonkinmoista liikuntaa ainakin.

Saldo tällä viikolla (huomenna juostaan taas...):

Maanantai: punttisalipäivä

Tiistai: lenkki, 12 x 500m intervalleja (noin 8,5km kaikenkaikkiaan)

Keskiviikko: Core-hatjoittelua kotioloissa

Torstai: 7,5km lenkki duunista kotiin

Perjantai: 5,5km aamulenkki

Lauantaina: kävelyä 40min

Maagista kevättä odotellessa

Kotimatka taittui tänään juosten. 7,15km 5,50min/km vauhtia. Mukava ja rento lenkki. Tähän asti jotain-joka-päivä-viikko on toiminut hyvin. Jopa penikkatauti on pysynyt aisoissa. Huomenna homma hoituu aamulenkillä.

Yritin muuten My asics palvelussa tehdä uutta juoksu-ohjelmaa kympille. Tarkoitus olisi keväällä pystyä maagiseen sub 50 aikaan. Ohjelma kun ei vaan suostu siihen. Asics on sitä mieltä että 51min 25s olisi realistinen tavoite neljässä kuukaudessa. Tuntuu aika kehnolta, ajatellen sitä että enkka on pikkaisen päälle 53min. Ehkä luulen itsestäni liikaa, ei olisi ensimmäinen kerta :) Tosin coach Sandra varmaan olisi sitä mieltä että sub 45 olisi parempi tavoite. 

-Alex

Lankuksi mars

Sukulan Kuppilat kuntoon töllöttimeen ja puolisen tuntia kotirääkkiä. Näin se jotain-joka-päivä-viikko jatkuu. Löysin Runners Worldin suvistolta hyvät core-harjoitteluohjeet (ja tämä) joten klik-klik jos kiinteyttä kaipaat. Auttaa kuulemma rutkasti myös juoksutekniikkaan. Huomenna homma jatkuu juoksulla. Ohjelmassa letkeä kasi.

-Alex

Jotain joka päivä jatkuu

Päätin viikonloppuna että tällä viikolla liikun ainakin 30min joka päivä.

Tähän asti kaikki kunnossa. Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa yli vuoteen salilla. Treenasin core:a, jalkoja ja vähän yläkroppaa. Tänään fiilis on aika yliajettu. Ihan kun joku olisi käyttänyt mun rintalihaksia tuolina. Onneksi jalat kuitenkin toimi. Vedin nopeat intervallitreenit heti duunin jälkeen. 6 x 2min ja jokaisen vedon välissä 30s kävelyä. Kaksi samanlaista settiä. Ja kroppa huutaa lepoa. Huomenna onkin edessä jonkunmoinen haaste kun lepopäivää ei ole tarjolla. Taidan kuitenkin ottaa suht iisisti ja satsata core-treeneihin kotioloissa huomenna. Torstaina taas lenkkipolulle. Perjantaista en vielä tiedä. Lasketaanko olutkäden jatkuva heiluminen?

-Alex

Olen Suomimies

Työpaikka tarjoaa kuntotestin. Ajattelin ensin että wow, nyt saa vihdoin testata oikeeta maksimisykettä. Sitten huomasin että kyseessä on joku Suomimies systeemi missä ei juosta metriäkään. Koko homma on ohi 20 minuutissa ja mittaukset tehdään erinäköisillä vempaimilla. Tuloksena jarvio maksimaalisesta hapenottokyvystä. Mikäs siinä. Torstaina aamutuimaan testiin ja tulokset tietenkin blogiin illemmalla.

Tänään Sofian kanssa mukava 16,5km lenkki Pitkäkosken maisemissa. Matkaan kului melkein 2 tuntia.

Jotain joka päivä - haaste

Haastan itseäni ja samalla myös kaikki teidät mukaan ensi viikolla tekemään jotain kerran päivässä. "Jotain" pitää siis olla liikuntaa tavalla tai toisella. "Jotain" pitää myös olla kestoltaan vähintään 30min.

Kaikki mukaan!

Lupaus paremmasta juoksutekniikasta

Minä en lupaa mitään, mutta Christopher McDougall lupaa. Seuraa Chrissen ohjeita ja oikea tekniikka tulee itsestään (tai no - melkein). McDougalliin on uskomista, onhan jätkä kirjoittanut Born To Run kirjan joka on jonkinmoinen paljasjalkajuoksun raamattu ja muutenkin loistava tarina.

Suuria mutta pieniä ajatuksia

Onhan näissä välillä jopa järkeä ja ajatusta mutta nämä kliseet, haloo.

Pieni kolo Köpenanhaminassa

Perjaantaina veimme muksut mummolaan ja lähdimme lentokentälle mistä matka jatkui Köpenanhaminaan. Tarkoituksena viettää rauhallinen viikonloppua kaksistaan. Ja mukavaa olikin, vaikka Den lille havsfrue jäikin näkemättä (kuulemma säälittävän pieni). Kävimme mm. syömässä Ködbyen:issä, ihailemassa Legoja ja änkkäsimme Sofian pienempään mahdolliseen koloon. Juoksemisen sijaista tuli käveltyä melkein puolikaan verran. Nyt kramppaa.










- Alex

Ja huomenna jotain ihan muuta

In Motion blogi tarjosi eilen 10 kuukauden HeiaHeia statsit kaikille näkyviin. Tässä olisi nyt tarjolla meikäläisen yhden kuukauden statsit vastapallona. Ja heti kärkeen totuus! Lokakuu on ollut aika kehno. 10 juoksua, 8 tuntia ja vain 81,3km kun viikkomäärä pitäisi olla noin 40km. Selittelyksi tämä menee. Kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa meni sairasteluun ja viimeisin viikko on mennyt penikkataudin merkeissä.

Marraskuussa kaikki paremmin. Ja huomenna Sofialle tarjotaan ylläriä. Siitä blogilla pian enemmän.

Hidasta, lyhyttä ja hieman synkkää

Lyhyt ja hidas. Siinä päivän avainsanat lenkin suhteen. Lenkin aikana tuli ajateltua tasan kahta asiaa. 1) voi hitto että penikka vaivaa. 2) miksi tämä talviaikahässäkkä? Lapset herää kuudelta ja pimeys tulee ihan liian aikaisin.

-Alex

Leipominen myy

No niin. Nyt se on sitten todistettu. Lifestyle bloggaajan elämä on hulppeampaa ja kiinnostavampaa kuin maratonbloggaajan. Eilisen kaurakeksikirjoituksen tilastot näyttää pelkkää plussaa. Kävijämäärä nousi jopa 20%. Voipi sitten vaan toivoa että tämä penikkaongelma jatkuisi että saisi lisää leipomisintoa.

No ehkä ei kuitenkaan. Vaikka iisimpi viikko onkin edessä niin teemaa en lähde vaihtamaan. Maratonjuoksu.fi on ja pysyy juoksublogina.

-Alex

Juuri niin kuin Strömsössä

Kun kerta penikka pistää huilimaan niin voisin kokeilla onneani lifestyle-bloggaajana.
Tänään tuli leivottua kaurakeksejä. NamNam.

Helppoa kun viiden kilsan lenkki. Sulauta 75g voita kattilassa, heitä sekaan 1dl kaurahiutaleita, 1dl sokeria, 1dl jauhoja, 2 ruokalusikallista siirappia, 2 ruokalusikallista maitoa, 1/4 teelusikallinen leivontajauhetta ja sekoita. Ja sitten pieniä kolikonkokoisia klikkejä pellille ja uuniin. Noin 6min 200 asteessa. Pistä kakarat syömään niin ei tarvi jumpata.

Apua penikkatautiin

Nyt tympii. Ennen oli ongelmia oikean jalan kanssa ja nyt, eilisen kolmosen jälkeen, ongelmia on molemissa jaloissa. Luultavasti kyse on penikkataudista ja googlettamalla löytyy monta eri ratkaisumallia. Yleisin suositus on lepo ja sehän ei käy. Toiseksi puhutaan pohjelihasten vahvistamisesta ja sehän käy. Kolmanneksi puhutaan venyttelemisestä ja sehän on työllästä ja tylsää. Onko jollain kokemuksia penikkataudin nujertamisesta? Miten se teiltä onnistui?

-Alex

Pro-väkeä, muutama tantta ja mun uusi enkka

Ensimmäinen osakilpailu Runner's High:n järkkäämässä talvijuoksusarjassa  on takana. Pirkkolan maastossa juostiin ja paikalla oli satakunta eliittitason urheilijaa plus minä ja muutama nopea viiskymppinen tantta. Lähdin 4,40min/km vauhdissa matkaan ja pidin suunilleen saman läpi koko homman. Reitti oli kuitenkin aika mäkinen joten en ollut ihan perillä siitä miten vauhdin pitäisi jakaa joka taas kerran johti siihen että voimia oli maalissa jopa liikaa. Loppuaika 14:41min. Ensimmäinen "virallinen" kolmonen, tästä on hyvä lähteä. Jos talven aikana onnistuisi saamaan ainakin nuo 41 sekkaa ajasta pois niin kevät olisi iloista aikaa. Todeta voi että tulin maaliin viimeisten juokossa ja hävisin miltei kaikille viiskymppisille tantoille. Onneksi tässä on mahdollisuus vielä voittaa kuntoilijasarjan, taidanpa nimittäin olla ainoa osallistuja kun muut ovat niin pro.

-Alex

Hassen matkassa

Kilpailusesonki piti olla jo ohi. Ja silti on jo kaksi skabaa kiikarissa. Torstaina alkaa Runner's High:n talvijuoksusarja ja 10.11 on vuorossa Hassen Tervasaari-hölkkä. Hassen juoksutapahtuma on osa laajempaa sarjaa mutta myös yksittäisenä tapahtumana kiinnostava. Matkaksi voi valita joko täyden maran, puolikkaan tai kympin. Itse aioin yrittää parantaa tuota Midnight Runin 53min ja risat aikaa.

Kokeilinkin tänään vauhdinpitoa ja 5,15min/km (8km lenkki) ei tuottanut mitään sen suurempia vaikeuksia joten loppuaikatähtäin on siinä 51-52min paikkeila. Ja kolmonen pitää torstaina mennä alle 15min, coach Sandran mukaan alle 14min. Se tarkoittaisi kuitenkin 4,40min/km vauhtia joka saattaa olla hieman liikaa, mutta ties vaikka onnistuisikin. Täysiä lähdetään ja katsotan mihin se riittää. 

Kuva on viime vuoden joulukuusta. Silloin 3km meni aikaan 15:05 (oma ajanotto)

-Alex

Neitysyys meni 2007

Työkaveri juoksi eilen täyspitkän Amsterdamissa. Samalla meni maratonneitsyys. Mahtavaa!

Muistan kun menetin omani. Siitä on jo viisi vuotta. Päätin huhtikuussa 2007 juosta täyden maratonin samana syksynä. Ennen tätä olin juossut silloin tällöin ilman sen suurempia haasteita tai tavoitteita. Luulin kuitenkin olevani suht hyvässä kondiksessa joten aloitin treenaamisen heti. Lisäsin liian nopeasti kilsoja ja polvi alkoi reistailla. Koko kesä meni huonon polven parissa mutta jatkoin kuitenkin sitkeästi harjoittelemista. Syyskuun loppussa vedin sitten naama täyteen pastaa ja lähdin Espoon rantamaratonille mieli ja lippu korkealla. Ajattelin että neljä ja puoli tuntia olisi sellainen realistinen tavoite. Aloitin 6min/km vauhtia ja muistan vieläkin kuinka kympin kohdalla ajattelin että tämähän on lastenleikkiä. Vielä puolimatkan jälkeen olin aika varma siitä että ainakin viisi tuntia alittuisi. Kolmenkympin kohdalla meni polvi ja samalla tuli kuuluisa seinä vastaan. Yritin vielä puolihölkällä eteenpäin mutta polvi oli niin kireä ja kipeä että käveleminenkin oli silkkaa tuskaa. Vedin rusinoita ja suolakurkkuja, join vettä ja urheilujuomaa. Kiroilin ja kävelin. Keskeytymyinen ei käynyt koskaan mielessä. Kiroilin vähän enemmän ja kävelin vähän lisää. Viimeisen kilometrin yritin jopa juosta ja maalissa kello näytti viisi ja puoli tuntia. Tunti yli tavoitteen mutta maalissa kuitenkin. 

Polvi oli vielä kaksi kuukautta tämän jälkeen niin kipeä että hölkästä ei tullut mitään. Päätin että kokopitkä ei ole mun juttuni ja jätin juoksemisen pitkäksi aikaa. Vuosi tämän jälkeen aloittin harjoittelemisen taas, silloin puolikas mielessä. Täyspitkä kun ei ollut, eikä ole mun juttuni. Olihan se jo kerran koettu. Työkaverin suorituksen myötä ja Sofian ajatukset Tukholman maratonista on kuitenkin herättänyt kammottavan ajatuksen. Mitä jos kuitenkin...

-Alex

Vaimo painaa pitkälle

Sofia ilmoittautui Tukholman maratonille äsken. Itse en lähde juoksemaan täyspitkää, en juuri nyt kun lyhyemmät matkat tuntuu niin makeilta. Itse laitoin Runner's High jengille viestiä että lähtisin mukaan heidän Talvijuoksusarjaan joka alkaa nyt torstaina. Kyse on siis viiden 3km tapahtuman sarjasta. Hyvä tapaa pitää kuntoa yllä talven yli ja kuukausittain testata missä mennään. Ensi vuoden puolella kun tavoite on 1.50 puolikkaalla ja sub 50 kympillä. Harmi vaan että ei ole mitään käsitystä siitä miten nopeasti pystyn tuollaisen kolmen kilsan lenkin vetää. Mcmillanin mukaan kolmonen pitäisi mennä noin 13,42 aikaan jos meinaa keväällä päästä kympillä alle 50 minsaa.
No, spekulaatiot sikseen ja torstaina täysiä!

Lenkki tänään: mukavat 15km tihkusateessa. Vauhti noin 5:50 min/km.
Sorry ei kuvia, mies on ruma tänään. Ja luultavasti myös huomenna.

- Alex

Keith on hullu mies ja Anette vielä hullumpi nainen

Jenkkiläinen Keith Levasseuri juoksi äskettäin Baltimoren maratonin aikaan 2,46 ja risat. Se ei ollut miehen ennätys. Hulluutta tässä oli se että Keith juoksi koko matkan rantasandaaleissa. Seuraavana päivänä jalat oli kuulemma hieman kipeät. Siis hieman kipeät.

Samalla tanskalainen Anette Fredskov meinaa juosta 366 maratonia yhden vuoden aikana. Siis 366. Huh huh.

Lenkki kuin Kaurismäen elokuvasta

Sade piiskasi rankasti ja tuuli heitti märkiä lehtiä päin naamaa. Päätin näyttää syyssäälle keskisormea ja lähdin juosten duunista kohtia kotia. Parin kilsan jälkeen olin litimärkä ja kengässä pyöri ikävä ja ärsyttävä pieni kivi. Samalla huomasin että minua seuraa verivana. Nenästä tuleva nuha olikin verta. Eihän mulla tietenkään ollut paperia matkassa joten päätin painaa hihaa tiukasti nenää vasten ja hidastaa juoksuvauhtia että vuoto tyrehtyisi. Huono idea. Hiha oli pian punainen ja vuoto edelleen kova. Samalla ohitin jonkunmoisen ruiskunvaihtokliniikan. Ovesta tuli parimetrinen, rähjäinen mies joka nosti käden ilmaan ja tarjosi yläfemmaa tällä veriselle lenkkeilijälle. Koko tilanne oli täysin absurdi. 

Tuntui siltä että olin joutunut kesken Kaurismäki-leffaa. 

Loppumatka ei sitten ollutkaan yhtä dramaattinen.

-Alex

Vautsivau harjoitus

Coach Sandra oli tehnyt meille tämän päiväisen intervalliharjoituksen. Alkuun pari kilsaa lämmittelyä jonka jälkeen 3 minuuttia semikovaa ja 30 sekuntia lepoa. Heti perään minuutti täysiä jonka jälkeen 3 minuuttia lepoa ja koko homma uudestaan neljä, viisi tai jopa kuusi kertaa. Lämmittelyn keraa kilsoja kertyi 10. Ihan loistava harjoitus.

Ainiin, se heebo joka on kirjoittanut Doven uuden mainoksen käsikirjoituksen pitäisi pistää lukkojen taakse. Eihän kukaan oikeassa elemässä käytä "Vautsivau toppeja", ei ainakaan sanakombona. 

-Alex

Syke on syväältä

Tusinan verran kilometrejä kertyi tänään kun käytiin Sofian kanssa katsastamassa syksyistä Keskuspuistoa. Pikkuruinen kaktus elää edelleen kurkussa ja kraana on hieman raollaan. Tämä johtui tietenkin siihen että syke ei oikein pysynyt aisoissa. Normi puolipitkä päälle kuuden minuutin kilsavaihdissa pitää syken siinä 140-150 paikkeilla. Tänään keskisyke oli noin 160. Ei hyvä. Tässä olisi nyt pari päivää aikaa päästä flunssasta eroon ennen kun koittaa treenit coach Sandra Erikssonin kanssa. Silloinhan pitää olla kunnossa että voi vetää mäkivetoja täysillä.

Kaverit hei!

Kahden viikon flunssaputki on nyt ohi. Tämä tuli eilen päätettyä. Harmi vain että kurkussa majaileva kaktus on eri mieltä. Sille tarjotaan kuitenkin kovaa kyytiä tänään koska juoksemaan olen lähdössä, eikä taivaalta tuleva viistopaska tai pienenpieni kaktus tätä pysäytä.

Jos mun surullista pakkojuoksemista ei jaksa seurata niin kannattaa piipahtaa esim.  Lauran Juoksujalkaa blogissa, tai lukea Kaijan mietteitä huomisesta Vantaan puolikkaasta tai harjoittaa ruotsinkieltä Coach Sandra Eriksson:in blogissa. Sandrahan voitti muutama viikko sitten Lindingöloppetin.

-Alex

Anna takatukan kasvaa

Ja liity kasarjuoksioihin. Siis heihin jotka kuuntelee vain ja ainoastaan kasaripoppia juostessa. Olen melko varma että sellainenkin joukko löytyy. Ja jos tyylilaji ei ole tuttu niin Runaddicts.net listaa parasta kasaripoppia juuri lenkkeilyä silmällä pitäen. Listan kärjessä keikkuu kaikkien aikojen radiobiisi, A-HA:n Take on Me. Mukana myös oma henkilökohtainen suosikki, Beastie Boys: No sleep til Brooklyn.

Liukkaasti liikkeelle

"Hyvät matkustajat, johtuen syksyisestä säästä ja liukkaista lehdistä juna ei juuri nyt kiihdy kovin nopeasti. Mutta ei se mitään, juna ei myöskään jarruta kovin nopeasti. Matkanne siis venyy hieman..." Näin veturkuljettajan suusta. VR:llähän jokainen vuodenaika näyttäisi olevan haaste. Näin myös juoksijalla.

Mun mielestä syksy on kuitenkin paras vuodenaika juoksemiselle. Syksyllä on aikaa ja ei tarvitse välittää kuumudesta eikä liioin kylmyydestä. Liukkaat lehdet ei ainakaan minua häiräitse ja syksyllähän ei ole myöskään allergiaongelmia joten siltäkin osin vuodenaika on loistava. Pukeutuminen tosin korostuu kun säät vaihtelee. Itse juoksen mielellään pelkässä techpaidassa aina +10 asteeseen asti, kun sää siitä vielä kylmenee tulee melkein aina laitettua jotain muuta kun pelkkä tech:i. Kevyt juoksutakki tai college sopii tähän hyvin. Myös shortsit vaihtuu pitkiin housuihin siinä +10 paikkeilla. Sitten kun mennään lähemmäksi nollaa tulee käytettyä myös paksumpaa juoksupaitaa- tai takkia. Ja vasta kun ollaan reippaasti miinuksen puolella niin toppaukset tulee kuvaan mukaan. Jos olet aloitteleva lenkkeilijä niin hyvä sääntö on että saa olla hieman kylmää ensimmäiset viisi minuuttia mutta ei enää sen jälkeen.

- Alex

Olen keksinyt ikiliikkujan

Kyse on loputtomasti energiaa tuottavasta voimalaitosksesta joka vaatii minimaalista huolenpitoa ja on kaiken lisäksi liikkuva ja suhteellisen pieni. Voimalaitoksella on jo valmiiksi nimi: Nenä. Se tuottaa energiaa muodossa räkää päivät ja yöt ja itse tuotteelle ei ole tällä hetkellä käyttöä. Joten jos joku haluaa lämmittää talonsa räkävoimin niin tarjolla olisi sitä itseensä ihan ilman rahallista panostusta. 

Eroon tästä räkämäärästä pitäisi päästä, että voisi taas vetää lenkkitossut jalkaan ja harjoittaa pientä juoksemista.

Suomen terveysjärjestelmä on vitsi

Anteeksi pitkä bloggaustauko. Syy tähän löytyy Suomen terveysjärjestelmästä ja eteenkin rempassa olevasta Lastensairaalasta Helsingissä. Vanhin tytär (4v) tippui ja löi kätensä niin että luu murtui. Tästä kaikki alkoi. Sofia lähti viemään tytärtä lääkäriasemalle. Siellä otettiin röntgenkuva, todettiin käden olevan poikki. ja lähetettiin eteenpäin Lastensairaalan päivystykseen. Siellä, parin tunnin jälkeen, otettiin uusi kuva ja annettiin taas odottaa muutama tunti. Tämän jälkeen lääkäri katsoi kättä, laitoi kipukipsin ja neuvoi menemään kotiin nukkumaan, huomenna kun käden pitäisi leikata heti aamusta. Okei. Tuntui aika hurjalta mennä kotiin nukkumaan pelkällä tukikipsillä ja buranalla, mutta olihan tässä olemassa ainakin jonkunmoinen suunitelma.

Yö oli mikä oli. Heti aamusta lähdimme takaisin Lastensairaalaan ja jäimme osastolle odottamaan. Siellä selvisi aika nopeasti että emme millään tavalla ole ensimmäisten juokossa menossa leikkaukseen vaan että kaikki "akuutit" menisi edelle. Siellä sitten odoteltiin ilman tarkkaa aikataulua tai tietoa siitä tulisiko leikkaus eteen vielä samana päivänä vai menisikö se viellä seuraavan vuorokauden puolelle. Sairaanhoitajat (jotka olivat ystävällisiä ja hyviä) kertoi sairaalan olevan rempassa ja että leikkaussaleja oli vain kaksi ja että tämän takia homma on entistä vaikeampi säätää. Illalla sitten, kuuden ja seiska välissä, pääsimme vihdoin leikkaussaliin ja tyttäreelle pistetiin nuo parit piikit pitämään luuta paikallaan jonka jälkeen käsi kipsiin ja takaisin osastolle.

30h pienelle neljävuotiaalle on tosi pitkä aika. Kun siihen vielä lisää luumurtuma ja lääkäripelko niin soppa maistuu aika pahalle. Ymmärrän toki että on olemassa paljon vakavampia juttuja jotka menee edelle, mutta silti. Vähän parempaa pelisilmää tai järjestelmää olisi suotava.

-Alex

Lenkkeily ei kannata

sillä se lisää painoa. Ainakin mun tapauksessa. Aina kun pidän juoksemisesta taukoa, pari päivää tai enemmän, niin paino alkaa putoamaan. Jos pidän yllä neljän lenkin viikkotahtia niin painolle ei tapahdu juurikaan mitään tai sitten se nousee. Joku voisi väittää että tämä johtuu siitä että lihakset kerää nestettä ja että neste häviää kun lihaksia ei käytä. Joku toinen voisi väittää että kyse on sattumasta. Tai sitten olen juuri keksinyt laihdutuskeinon joka päihittää kaikki lchf-meiningit mennen tullen.

Muista osallistua kyselyyn Helsingin parhaasta lenkkimaastosta -------->


-flunssainen Alex

Osallistu kyselyyn: Helsingin paras lenkkipaikka?

Missä se siis on, Helsingin paras lenkkimaasto? Osallistujen kesken arvotaan hyvää fiilistä. Osallistu oikealla ->

Voitajalla on hymy herkässä

Coach Sandra voitti Lidingöloppet eilen ja ennätti maaliin alle kahdessa tunnissa. On hauska huomata että myös ammattilaiset ajattelee "ei koskaan enään" pitkän juoksurupeaman jälkeen. Onneksi olkoon Sandra!

Peukut ja varpaat pystyyn huomenna

Coach Sandra Eriksson juoksee nimittäin Lidingöloppet (30km maastoa) huomenna ja on luvannut voittaa koko hela hoidon. Seuraa Sandran juoksua täältä. Sandran tavoite, paitsi voitto, on alittaa kaksi tuntia. Viime vuoden naisvoittaja juoksi matkan aikaan 02:02:55.

Lidingöloppet on Ruotsin kovin maastojuoksukilpaillu ja kuuluisa kovasta rataprofiilista.

Hyi minua

Pidän yleensä kirjaa lenkeistä my.asics.fi sivustossa. Näin olen tehnyt jo pari vuotta, joten dataa löytyy. Kävin tänään, ihan huvin vuoksi, läpi viimeiset 3kk ja huomasin että tavoite 40km viikossa on tosielämässä 23,5km viikossa. Ei hyvä. Okei, jos haluaa selitellä, niin viimeisten kolmen kuukauden aikana on ohjelmassa ollut muutama kilpailu ja hissutteluviikko ennen sitä. Ja on tässä tullut huilattua väkisinkin penikan ja muutaman flunssan takia. Mutta tämä on siis sitä kuuluisaa selittelyä. Oikeassa elämämässä olen tähdännyt enemään juoksukertoihin kun kilometrimäärään. Neljästi viikossa olen juossut, mutta pitkien lenkkien kanssa on tullut fuskattua ihan sikana. Joten hyi minua ja kohti parempaa syksy- ja talvikautta.

-Alex

Reisirääkki

Testasin siis uudet Asics:it eilen. Juostin porukassa mäkeä ylös seuraavasti: 3 x 90s + 2min lepoa. 3 x 60s + 2min lepoa. 3 x 30s + 2min lepoa. Lähelle maksimia ylös ja kevyt hölkkä alas. Reisi- ja pohjerääkkiä siis. Tänään menin sitten pyörällä duuniin ja ai että tuntui reisissä. Miten on muuten mahdollista että joka ikinen työpaikka aina sijaitsee kukkulan päällä?

-Alex

Nännit sanoi poks

Eilen huomasin ensimmäista kertaa miksi nännejä kannattaa teipata.

Ulkona satoi, tuuli oli kova ja edessä semipitkä lenkki. Alla lyhythihainen Helsinki city run techpaita ja Salomonin juoksutakki. Jalkaan Pegut ja eikun menoksi. Askel rullas kevyesti joten päätin olla katsomatta kelloa ja juosta ihan fiilispohjalta. Kaikki hyvin kunnes kymppi tuli täyteen jolloin nännejä rupesi jomottaa. En ajatellut asiaa sen enempää ja jatkoin aina 12,5 kilometriin asti. Lenkki meni 5,52min/km vauhdissa ja keskisyke pysyi alle 155 joten fiilis oli mikä mahtavin, kunnes tulin sisälle ja huomasin että valkoinen techpaita oli ihan veressä. Nännit sanoi poks. Tulevaisuudessa pitää siis ottaa teippirulla käyttöön.

Onneksi postimies Pat toi uudet Asicsit tänään. Oli pakko kokeilla muutamat vedot jo heti kättelyssä, ja hyvältä ne tuntuu. 

Juoksumusat kuntoon

Arctic Sport Addicts kirjoitti muutama päivä sitten jog.fm palvelusta. Kyseessä siis jenkkiläinen sivusto joka kasaa parhaat juoksubiisit ja antaa jopa ehdotuksia kilometrivaudin perusteella. Kiinnostava konsepti.

Laitoin huvin vuoksi 5,45min/km musageneraattoriin ja se johti seuraaviin ehdotuksiin:

-Alex

Lenkkikarkkia ja leuhkimista

Nopea lenkki ohjelmassa tänään. Lähdin duunista ilman sen suurempia tavoitteita. Huomasin kuitenkin aika nopeasti että kulkee, joten annoin rullata. Eka kilsa (alamäkivoittoisa) meni 5.22 min/km vauhdissa ja sama tahti jatkui. Lenkin lopussa Garmin näytti keskivauhdiksi 5.23. Ei siinä vielä mitään, mutta kun se keskisyke pysyi alle 160. Lenkkikarkkia, nam, nam.

Okei, reitti on alamäkivoittoinen ja viikon verran oli ollut juoksemisesta taukoa joten alla aika tuoreet jalat. Mutta kuitenkin. Yleensä nuo meikäläisen alle 5,30min/km lenkit tuuppaa nostamaan keskisykettä aina 165 asti.

-Alex

Taidan olla ruikuttaja

Kyllä jäbä on aika ruikuttaja! Totesin kun luin omaa blogia ajassa taaksepäin. Taidan ruikuttaa aika usein esim. penikasta, säästä ja muista pikkujutuista. Päätin siis tänään ottaa homma haltuun, härkä sarvista, lopettaa ruikuttamisen ja heittää satku Asicsin suuntaan. Kävimme siis Sofian kanssa urheilukaupassa ja kysyin myyjältä voisko kenkiä syyttää tuollaisesta penikkavaivasta (että ei vaan tarvi itseään syyttää). Myyjä (joka tietenkin halusi myydä) totesi että:

- toki, jos esim. kengät eivät ole tarpeeksi jäykät tai nillä on juostu liika. 

Kas. Olisikohan selitys niinkin järkevä ja helppo? Otin vanhat Pegut käyttöön heti keväällä ja niillä on tullut juostua lähemmäksi 900km. Taitaapi kengät olla loppu ja näin ollen paras jäykkyys mennyttä. Testasin muutamas Asicsit ja päädyin Gel Nimbus kenkään. Istui hyvin mutta oli liian kapea. Netistä löytyi kuitenkin sama kenkä mutta leveä versio ja kaiken lisäksi halvalla. Sportsshoes.com:ista tuli siis klikattua kotiin pari Asics Gel Nimbus 13. Vielä en tiedä voiko tuota klikkikauppaa suositella, mutta ilmoittelen toki blogilla heti kun kengät saapuvat.

Juokseminen antaa siivet

Juoksujalka-Laura kirjoittaa Hiit treeneistä. Hiit tai High intensity interval training ei siis poikkea millään tavalla vanhasta intervalliajattelusta. Tarkoitus on juosta 8 - 10 kertaa lyhyitä, nopeita intervalleja ja siinä välissä huilia. Ero löytyy markkinoinista. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä miten vanhasta tavasta ta menetelmästä tehdään uutta hypeä uudella nimellä ja konseptiratkaisulla. En väitä että Hiit olisi millään tavalla huonoa, päinvastoin. Lissähän intervallitreenit aina hapenottokykyä joka johtaa parempaan kuntoon. Tulee kuitenkin jollain tavalla mieleen koko energiajuomabuumi. Kaikenmaailman Guarana-limuja ja koffeiinipitoisia hyvä-päivä-juttuja on ollut kauppojen hyllyillä iät ja ajat mutta vasta kun Red Bull tuli markkinoille hyvän konseptin kera niin koko buumi sai alkuunsa. 

Hiittailin muuten vähän keskiviikkona. Tai oikeastaan Fartlekasin vähän. Tuskaa. Juoksu ei ole oikein sujunut tällä viikolla. Johtunee uudesta duunista ja kiireistä ja tietenkin penikkavaivoista. Pitää käydä kenkäostoksilla...

-Alex, juokseminen antaa siivet.

Men in tights

Kun puhuu juoksemisesta niin aihe vaatteet nousee aika äkkiä pinnalle. Viimeksi törmäsin tähän kun puhuttiin jätkien kanssa siitä mitä pitäisi vetää ylle kun lähtee lenkille. Väkivaltaverkkareissa ja puuvillapaidassa juoksevia näkee harvoin, mutta kun niitä näkee niin ne ovat yleensä miehiä. Miksi? Keittiöfilosoofina ajattelisin asian siltä kannalta että miehillä juokseminen on enemmän pelkkää hikoilua kautta puurtamista ja vähemmän elämäntapa kun ehkä naisilla. Tai sitten tähän liittyy joku klassinen "kuka-välittää-ulkonäöstä-heteronormatiivinen-aspekti". Keskustelun aikan nousi kuitenkin yksi tietty kysymys esiin, saako miehet käyttää juoksutrikoita? Kollektiivininen mielipide oli se että - saa, kunhan juoksee kovaa. Itse käytin trikoitaa jo silloin kun juokseminen oli pelkkää hölkkää. Ja mitään suunitelmia luopua niistä ei ole.

-Alex

Mun peukalo pystyy tähän

Kyse on reiästä joka, monien mielestä, on ihan väärässä paikassa. Nyt puhutaan siis kengistä. Kysymyksiä satelee siitä miten se on edes mahdollista. Vastaus löytyy peukalosta. Isovarvas pystyy nimittäin ihan samaan.

Jääkö tämä blogikirjoitus historiaan? Tuskin.

Friikki mutta ei kenkäfriikki

Kävin aikoinaan ostamassa alekengät 49,90e. Merkki oli Nike ja mallista ei tietoa (siis silloin). Näillä kengillä tuli juostua kokonaisen maratonin 2007 ja vielä senkin jälkeen muutamat kymmenet lenkit. Muutama vuosi myöhemmin menin 4 Runners liikkeeseen ja myyjän ehdotuksella mukaan lähti Mizunot. Mizunoilla ja Footbalance pohjallisilla juoksin vuoden verran kunnes talvella löysin taas alelaarista Nike Pegasus kengät. Näillä on sitten tullut juostua neljästi viikossa koko sesonki. 

Tänään Sofia kuitenkin siivosi kenkähyllyä ja huomasi että nuo meikäläisen "ensimmäiset" lenkkarit oli vielä tallella ja että kyseessä oli pari ikivanhaa Nike Pegasus. Joten ennen kun oli millään tavalla edes sortunut juoksuun ja juoksukamoihin olin jo puolivahingossa ostanut samanlaiset kengät kun millä nykyisin viiletän lenkkipoluilla. 

Kohta Pegasuilla tulee tonni täyteen ja pitäisi miettiä uutta paria. Ja juuri tällä hetkellä ei ole minkäänlaista hajua siitä minkälaista paria pitäisi hankkia. Toisaalta Pegut on toiminut hyvin mutta toisaalta esim. penikka on vaivanut aika lailla, joten ehkä kannattaisi kokeilla jotain muuta. Onko kellään vinkkiä? Mikä olisi hyvä all around kenkä jäbälle joka juoksee noin 40km viikossa ja jolla on suht neutraali askel?

- Alex

Kymppi jäljellä

Olen puuhatellut uusien työtehtävien kanssa joten bloggaaminen ja juokseminen on jäänyt tällä viikolla vähemmälle. Anteeksi siitä.

Midnight runin jälkeen jäi kuitenkin sen verran hampaankoloon että on pakko juosta vielä yksi kymppi ennen talvipakkasia. Onko hyviä ehdotuksia?

-alex

Pb ja lauantaipullo

Midnight run on ohi. Sää oli mikä mahtavin, jos siis tykkää rankkasateesta ja kovasta tuulesta. Odotus omassa lähtöryhmässä oli suunilleen yhtä kiva kun juurihoito. Kun juoksu lähti rullaa niin filiis kohosi saman tien ja jo kolmen kilsan kohdalla sade lakkas ja jengi kannusti täysii. Maalissa kello näytti 53.47 joten tyytyväinen pitää olla. Nyt lauantaipullo auki ja kadulle kerskailemaan. No - ei nyt sentään, mutta yhden oluen voisi juoda.

-Alex

Ainiin, myös Sofialle uusi virallinen enkka: 58.22

Apua! Olen sääennusteriippuvainen

Käytössä on vähintään kolmet eri sääennusteohjelmat. Käytän niitä päivittäin. Sofian mielestä olen riippuvainen sääennusteista. Säätä katson enemmän ipuhelimesta kun ikkunasta. Kun edessä on juoksutapahtuma musta tulee vielä pahempi addikti. Silloin ennusteita pitää katsoa mielellään tunneittain että tietää mitä horisontissa luuraa. Ja huomiseksihan on luvassa sadetta. Kaikki Metet ja Pekat ovat kerrankin samaa mieltä, juuri Midnight Runin alkaessa taivaalta alkaa ropista vettä. Ja yötä kohti kun mennään niin tilanne pahenee.

Onneksi en pelkää sadetta, toivon jopa sitä. Mielestäni olen parhaimillaan juuri sadesäässä. Joten Bring it on! Ainiin, ja tämä riippuvuusjuttuhan ei ole niin paha, eihän?

- Alex, sääennusteriippuvainen

Kymppi ei ole pitkä matka

Pikku flunssa päällä. Sain duunissa kuulla että olisi ehkä viisasta jättää Midnight Run väliin. Vastasin että kymppihän ei ole edes pitkä matka. Vastaa jälkeenpäin älysin kuinka ärsyttävältä tuo saattoi kuulostaa. Vähän kun joku tupakasta luopunut väittäisi loppettamisen olevan piece of cake. Ärsyttävää. Joten sorry. Kymppi on pitkä matka mutta flunssa on jo melkein gona ja homma hoidetaan kunnialla kotiin. Pitäkää peukkuja myös coach Sandralle joka haastaa svedut kympillä Maaottelussa viikonloppuna.

-Alex

Paratiisi on kaukana

Viimeaikoina on ollut paljon puhetta siitä miten mm. blogit antavat liian positiivisen kuvan todellisuudesta ja arkipäivästä. Tämä kuulemma pistää  ihmisiä entistä enemmän miettimään omia olosuhteitaan ja loppupelissä se saattaa koitua kohtaloksi jos ei odotukset ja unelmat täytykään.

Näin saattaa hyvinkin olla. Tämänkin blogin kautta saattaa syntyä se kuva että meillä ollaan timmimmässä kondiksessa kun koskaan ja että ennätykset paranee jokaisen lenkin jälkeen. Todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana tästä. Hyvä esimerkki on lasten ja juoksuharrastuksen myötä ilmestynyt oman kodin sekasorto. Otin aamulla kuvan meidän eteisestä. Tässä on kyllä tuo liian hieno todellisuus kaukana.

Soutaen kohti Midnight Run:ia

Tulihan se sieltä, syksyn ensimmäinen flunssa. Onneksi on melkein kokonainen viikko Midnight Run:iin. Nämä välimallin flunssat on pahimmat, juuri sen verran nuhaa ja kurkkukipua että ei pitäisi urheilla, mutta kuitenkin niin hyvä yleistila että voisi käydä lyhyellä. Joten vähän vaisu flunssainen fiilis plus huono omatunto = ärsyttävä kombinaatio. Onneksi viikonloppu oli hieno ja kesän viimeiset päivät tuli vietettyä saaristossa soutaen.

Bloggaaminen ei ole helppoa

On vaikeaa olla oma itsensä ja samalla asiallinen, humoristinen ja kiinnostava. On kuitenkin turha kiistää ettei omalle blogille haluisi lisää lukijoita, kommentteja ja kannustusta. Tätä voi toki yrittää monella eri tavalla. Meikäläisellä se kallistuu enemmän asiallisuuden ja tylsyyden puolelle koska huumori ei oikein tässä muodossa luonnistu, vielä (jos Sofialta kysyy niin laji on minulle muutenkin vieras).

Kaikki saa titenkin ilmaista itsensä miten haluaa mutta on välillä hauskaa analysoida miten ihmiset valitsevat krijoitustyylinsä. Kuten puoliammattailainen, Helsinki city maratonin ysi, Harri Nissinen. Harrin blogi on toki mielenkiintoinen ja värikäs, mutta onko Harri-herra oikeasti näin vihainen?

-Alex

Ei kahta huonoa

Sofialla on teesi siitä että harvoin tulee juostua kaksi huonoa lenkkiä peräkanaa. Lauantaina tuli juostua se erittäin huono lenkki ja tänään sitten se erittäin hyvä. Joten teesi pitää siis näin ollen paikkaansa. Ainakin tällä kertaa.

Matka: 7,1km 

Keskivauhti: 5,38min/km 

Keskisyke alle 155.

Keskiviikkona 4 x 1000m intervalleja ja sen jälkeen muutamat mukavat kasit. 1.9 on sitten edessä Midnight Run ja tavoite alle 53min. Näillä mennään.

-Alex

Jekkupaukku tai lenkki - lopputulos ihan sama

En kyllä yhtään kadehdi niitä 5500 ihmistä jotka tänään juoksee Helsinki City maratonia. Kävin itse semipitkällä muutama tunti sitten ja se oli yhtä tuskaa. Jalat tuntui raskaalta, päässä jomotti, hiki valui ja ryhti ei pysynyt kasassa. Kotona tuli sitten lopullinen niitti kun piti mennä suihkuun ja päässä pyöri kun kuuden Jekkupaukun jälkeen. Oli ihan pakko mennä lattialle makaa ja hinkata vettä litrakaupalla. Tilanne muuttui vielä pahemmaksi kun Sofia lähti kauppaan ja nuorimmainen päätti jättää päikkärit väliin ja pissata lattialle.  Koita siinä sitten putsata lattiaa kun kylmähiki valuu ja heikottaa. Muutaman ruispalan ja veslasillisen jälkeen oli kuitenkin taas ihan ok fiilis. Ja eikun perse ylös sohvasta ja hurraamaan kun jengi juoksee meidän ohi sekä 20km kohdalla että 30km kohdalla (HCM siis). Pitää ottaa suihkupullo mukaan jos joku haluaisi vähän kosteutta naamariin.

-Alex

Lidingöloppet saa jäädä

Pitkän harkinnan jälkeen päätimme Sofian kanssa jättää Lidingöloppet väliin. Suurin syy tähän, ainakin mulla, on motivaation puute. Kun ei ole tavoitetta mihin tähdätä niin tuntuu aika turhalta lähteä Ruotsiin, maksaa siitä pitkälti päälle 400e matkoineen (perhe lähtisi mukaan) ja sitten juosta normi , vähän pidempi pitkälenkki. Jos haluaa syyttää muuta kun motivaatiota niin aina voi osoittaa penikkaa joka vieläkin reistailee. 

Noh - fokus on nyt Midnight Runissa ja tähtäin on 50 minuutissa. Tai sanotaanko näin, tarkoitus olisi päästä niin lähelle tuota 50 min rajaa kun mahdollista. Viimeistelynä 4 x 1000m intervalleja ja yksi vähän kovempi lenkki ensi viikolla. Ja huomenna pitäisi juosta joku vähän pidempi pätkä. 

Näin tällä kertaa.

- Alex 

Hikinen matka jatkuu

Ei uutta raportoitavaa. Aamulenkit jatkuvat, kuten lämmin ja aurinkoinen sää. Torstaina on kotiinlähtöaika ja palu arkeen alkaa ensi maanantaina. Siihen saakka: kuvia teille ja rantaelämää meille.

Pyöräileviä hurmureita

On se kyllä kummaa miten kukaan ei tervehdi kun käy yksin lenkillä. Ja sitten kun kerran onnaa ja pääsee Sofian kanssa yhteiselle lenkille niin äijät polkupyörillä huutaa bonjouria jo kilometrien päästä. Pyöräily näyttäisi muutenkin olevan ranskalaisten ykköslaji, ainakin täällä vuoristossa. Se taitaakin olla vanhojen pappojen salaisuus. Pyöräilemällä se valkoinenkin leipä katoaa systeemistä.

Anyway. Tänään oli hieman viileempi päivä, vain 27 astetta lämmintä ja jopa muutama ukkoskuuro. Onneksi tuli ostettua olkihattu että pärjää säässä kun säässä. Huomenna edessä välipäivä.

Kuumuus tappaa talossa ja puutarhassa

Ei uutta auringon alla. Rivieralla on edelleen kuumaa ja ainoa oikea aika lenkille on aikainen aamu. Tosin täällä oppii juomaan paljon vettä ja ottamaan ylämäet iisisti. Täällä ei muuten ole paljoa muuta kun ylämäkee joten hyvin tulee harjoiteltua Lidingöloppeta silmällä pitäen. Huomenna edessä on taas tasavauhtinen seiska, viimeinen kilometri leivät kädessä. Ja sen jälkeen muksujen kanssa rannalle.

Leipälenkki

On tullut tapa juosta aamulenkki paikallisen leipäputikin ohi. Tänään oli mun vuoro ostaa "deux bagette silvous plait" ja juosta näiden kanssa kilometrin verran takaisin talolle. On kuulkaas raskasta puuhaa, leipien kanssa juokseminen. Siihen liittyy monta haastetta. 1) älä purista liikaa, muuten leivät menee lyttyyn. 2) pidä kiinni paperista eikä itse leivästä, hien maku ei toimi. 3) pidä hartiat rentona ja vaihda kättä tarpeeksi usein. Meikäläinen mokasi kaikkien näiden kanssa tänään. No - huomenna on uusi leipähakupäivä.


-Alex

Tulikuumaa juoksemista

Oleskelemme parhaillaan Ranskan vuoristossa, Nizzan yläpuolella. Lidingöloppetia ajatelleen ei voisi olla paremmat harjoittelupuitteet. Tai no, ehkä voisi olla vähän viilempää. Päivisin mittari nousee aina 30 asteeseen asti mutta jos aikaisin herää niin pääsee juoksemaan mahtavissa olosuhteissa. Mäkivetoja tulee siis tehtyä ja samalla saa kunnon kesähelteet ja nähtävyydet kaupan päälle.

Kävimme tänään, paitsi lenkillä, myös St Paul De Vanceissa. Paikka on kunnon turistirysä, paikalla mm. James Bondin Rolce Royce. Kaupunki sinänsä on mahtava keskiajan kaupunki vuoristossa, mutta samalla vain yksi iso kauppakeskus missä myydään kvasi- ja ihan oikeatakin, taidetta rikkaille.

Viva la France

Täällä on lämmintä. Juokseminen ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin. Huomenna edessä olisi ensimmäinen vuoristotreeni. Ennen sitä dopataan roseviinillä ja retkillä rannalle. Kuvia tulossa pian.

-alex

Seuraava haaste: 10km

Loman aikana on tullut hieman pohdittua tuota syksyn juoksemista ja tulevia skaboja. Edessä on Midnight Run (10km) ja Lidingöloppet (30km maastoa). Molemmat tapahtumat ovat ihan erilaisia ja vaativat täysin erityylistä harjoittelua. Olin kuitenkin jo keväällä päättänyt että lähden tavoittelemaan, paitsi kahden tunnin alitusta puolikkaalla, myös 50min rajaa kympillä. Näin ollen tuo Lidingöloppetin harjoittelu, joka vaatisi paljon mäkivetoja, saa jäädä kakkospaikalle. Lähdemme kuitenkin nyt, loman lopuksi, kahdeksi viikoksi Ranskan vuoristoon. Joten mäkiharjoittelua tulee aivan varmasti tehtyä siellä. Painopiste pitäisi kuitenkin olla nopeissa intervallivedoissa ja tempojuoksussa.

Jos McMillan ei ole tuttu kaveri niin kannattaa tutustua ainakin juoksulaskuriin joka toimii suht hyvin. Lyö siihen jonkun maksimisuorituksen, kympillä, vitosella, tai ihan millä vaan ja saat loppuajan muilla matkoilla. McMillanin mukaan kymppi pitäisi olla 52:39. Joten siitä viilaamaan pari minuuttia pois. 30km aika olisi McMillanin mukaan alle 3h mutta jos rehellisiä ollaan niin Lidingöloppet on senverran vaativa maastoskaba että alle 3h on utopiaa. Luultavasti lähdemme Sofian kanssa kimpassa juoksemaan sellaista 6,30min/km vauhtia tarkoituksena päästä maaliin vielä saman päivän puolella :)

-Alex

Pallogrillaajalla ei ole aikaa juosta

Kesäkuussa päätin että minusta tulee tänä kesänä loistava pallogrillaaja ja nopeampi juoksija. Kahden tunnin alitus puolimaratonilla syntyi viikko sitten joten siltä osin kaikki ok. Pallogrillaus sujuu jo jotenkuten ja samalla olen huomannut että juoksemisella ja hiiligrillaamisella on jotain yhteistä, molemmat vie helvetisti aikaa.
Testaakseen teorian että pallogrillaaja ei kerkee juosta niin lähdin nopealle kasille klo 15.30. Kasi oli juostu (oli muuten silkkaa tuskaa alusta loppuun) noin 16.15. Mökillä olin 16.30. Ruoka oli pöydässä klo 18.30 ja lapset huusi nälkäänsä vieressä. Vaivaiset kaksi tuntia muutaman burgerin valmistamiseen. Kaasugrilli - here I come.
- Alex

Onnea, sinä voitit!

Tähän asti arpaonni ei ole suosinut, paitsi kerran kun voitin täytekakun kolun arpajaisissa. Sitä ei kuitenkaan lasketa. Eilen sain kuitenkin sähköpostin otsikolla "onnea, voitit täysosuman". Oletin tietenkin heti että kyse oli roskapostisti, mutta jokin sai mut avaamaan viestin. Kas, siellähän oli postia Runners High firmasta joka järkkäsi Runner's Twilight tapahtuman viikko sitten. Näköjään jonkun nakkisormi oli näyttänyt juuri mun nimeä. Näin ollen voitin vuoden ilmaiset osallistumiset kaikkiin Runners High:n järkkäämiin tapahtumiin. Nice. Ja minä kun juuri olin lähettämässä heille valituskirjeen siitä että osallistumismaksulla ei saanut t-paitaa saatikka mitalia. Nyt ei pahemmin kehtaa valittaa :)

- Alex

Väinö, Väinö, missä on se kesä?

Ei ainakaan täällä vaikka väittäisin että tänään oli heinäkuun lämpimin päivä. Ainakin etelä-suomessa. Se kesti klo 17 asti ja sitten pilviherra tuli taas käymään. Ja juokseminen on jäänyt grillin jalkoihin pariksi päivää. Tuntuu siltä että kahden tunnin alittaminen puolikkaalla on helpompaa kuin kunnon hiiloksen aikaan saaminen pallogrilliin. Valitukset sikseen, huomenna on taas uusi päivä jättää grilliviritykset virittämättä, vetää lenkkarit jalkaan ja juosta lähinpään nakkikiskaan.

-Alex

Turistikannustusta ja mummo-ohituksia

Kävin eilen pienellä palauttavalla mummolenkillä. Näitä suositellaan aina vähän väliä, eteenkin pitkien lenkkien jälkeen. Enkä ymmärrä miksi. Syke oli korkealla, jalat pölkkyinä ja mummot veteli sauvoillaan ohi vasemmalta ja oikealta (tästä nimi: mummolenkki). Kun vielä Sibeliusmonumentin kohdalla japskituristit innostuvat kannustamaan niin tietää olevansa väsyneen näköinen lenkkeiliä.

Kilpahymy oli eilen kaukana (kuva lainattu Runner's Twiligt Facebook-sivustosta)

Stats: matka 6,6km, vauhti 6,27min/km, keskisyke 149
Seuraava haaste: Midnight Run, Helsinki 1.9.2012

Draama ohi

Pakko kirjoittaa tästä jälkeenpäin kun teitä jäi varmaan askarruttaa Sofian tilannetta. Sofia pääsi siis sairaalasta heti lauantaina ja siitä asti kunto on kohentunut nopeasti. Alhainen hb ja sen lasku vielä sairaalassa oli lääkäreille kysymysmerkki, mutta kun se lauantaina päivällä lähti nousuun tuli kotiutuspäätös.

Tässä jälkeenpäin ollaan mietitty meidän Ruotsinreissua, autossa istumista, kuivaa ilmastointiilmaa jne. Jos tämän päälle tankkaus epäonnistui niin voisi luulla että kroppa antoi periksi juuri näistä syistä. No - nyt kaikki on ok ja tänään oli jo puhetta lenkistä joten elämä voittaa - taas.

-Alex

Dramaattinen yö kisan jälkeen

Sofialla ei siis mennyt ihan nappiin. Heti suorituksen jälkeen iski todella paha olo ja hela hoito loppui sairaalaan. Jotenkin tankkaus oli mennyt pieleen ja vatsa ei pystynyt hoitaa nesteitä tai kiinteitä ollenkaan. Yhdeltä yöllä likka meni niin huonoon kuntoon että oli pakko soittaa ambulanssin paikalle. Tippa suoneen ja reissu Meilahteen. No nyt on jo kaikki paremmin ja tuossa se maratoonari loikoilee sohvalla.

Itselläni meni paremmin. Olo on mainio ja suoritus oli aika lähellä täyttä kymppiä. Ok, tavoite oli kova 1.54, ja tiesin jo aika nopeasti että on parempi pitää 5,30min/km vauhtia kun edes yrittää tuota 5.24min/km. Pysyin kun pysyinkin aika lähellä 5,30min/km lukuunottamatta muutama kilometri kasin kohdalla kun lähdin peesaa yhtä tyyppiä joka näytti juoksevan sopivaa vauhtia. No - ehkä olisin voinut vielä kiristää minuutin tai jopa puolitoista mutta aika lähellä maksimia oltiin kuitenkin. Keskisyke 170 eli 92% maksimista. Tyytväinen olen myös siihen että pystyin tekemään omaa juoksua enkä lähtenyt alkuryntäykseen mukaan, näin pääsin ohittamaan populaa toisella kierroksella ja sehän vasta motivoi!

Keskivauhti 5,34min/km, paras kilsa 5,20 ja huonoin 5,43. Syke nousi välillä aina 179:ään mutta jalat pysyivät silti suht virkeänä. 

Tästä on hyvä lähteä tavoittelemaan 50min kympillä Midnight Runilla ja sen jälkeen edessä onkin Lidingöloppet (30km maastoa). 

Kisan jälkeen

Tänään aamulla

Tippa ei tapa

- Alex

Uusi enkka alkaa ykkösellä

Runner's Twilight meni kun menikin alle 2h. Uusi enkka täten 1.57.23. Pakko olla tyytyväinen! Analyysi tulossa huomenna.


- Alex

Kisapäivä jee jee

Runner's Twilight

Paikka: Pirkkolan urheilupuistio

Aika: 19:45

Matka: 21,1km

Tavoite: 1.54.00 

Kunto: pitäisi olla ok, viimeisten lenkkien aikana on kuitenkin ollut pohjeen kanssa ongelmia.

Fiilis: ok. Tultiin tänään laivalla Tukholmasta joten on tässä ollut kaikenlaista muutakin mielessä kun kilpailu. Se voi toki olla myös hyvä asia.

Muuta: Siltajuoksussa lähdin aivan liian kovaa matkaan. Tänään olisi tarkoitus tehdä IHAN oma juoksu alusta loppuun. Taidan lähteä matkaan mielummin vähän liian hitaasti kun ryntäen takki auki.

Muuta +: syöminen hieman askarruttaa, mutta eiköhän suht iso lounas ja pienempi dinneri ole se paras vaihtoehto.

-Alex

En ole mikään kenkäfriikki, mutta...

...tänään oli ihan pakko törsätä 70e uusiin Nike Zoom kenkiin. Juoksen yleensä yhdellä kenkäparilla kunnes niistä tippuu osia mutta nyt omistan kokonaiset kolme paria. Yhdet talvi/maastojuoksu Salomonit, yhdet Nike Pegasus 28 ja nyt nämä uudet, "kilpakengät", Nike Zoomit. Ja olihan niitä heti pakko lähteä kokeilemaan.

Olemme tällä hetkellä perheen kanssa Örebrossa lomalla ja täällä on mitä mahtavimmat puitteet myös lenkkeilyyn joten mikäs siinä. Pikainen pyrähdys ympäri jokea ja takaisin, muutamat vauhtiharjoitukset mutta muuten vain fiilistelyä Runners Twilightia ajatellen. En tosin uskalla uusilla kengillä perjantaina juosta, mutta joku päivä sekin hetki koittaa. Hyvä ostos. Kevyet kengät, hyvä tuntuma mutta vähän kova tällaiselle pumpulijätkälle, eteenkin kivityksellä juostessa. Siihenkin tottuu ja eihän nämä kuitenkaan mitkät Nike Freet ole. Ja sehän olisi loistavaa, jos siis uudet kengät auttaisi juoksuaskeletta paremmaksi.




-Alex
- Posted using BlogPress from my iPhone