Anteeksi pitkä bloggaustauko. Syy tähän löytyy Suomen terveysjärjestelmästä ja eteenkin rempassa olevasta Lastensairaalasta Helsingissä. Vanhin tytär (4v) tippui ja löi kätensä niin että luu murtui. Tästä kaikki alkoi. Sofia lähti viemään tytärtä lääkäriasemalle. Siellä otettiin röntgenkuva, todettiin käden olevan poikki. ja lähetettiin eteenpäin Lastensairaalan päivystykseen. Siellä, parin tunnin jälkeen, otettiin uusi kuva ja annettiin taas odottaa muutama tunti. Tämän jälkeen lääkäri katsoi kättä, laitoi kipukipsin ja neuvoi menemään kotiin nukkumaan, huomenna kun käden pitäisi leikata heti aamusta. Okei. Tuntui aika hurjalta mennä kotiin nukkumaan pelkällä tukikipsillä ja buranalla, mutta olihan tässä olemassa ainakin jonkunmoinen suunitelma.
Yö oli mikä oli. Heti aamusta lähdimme takaisin Lastensairaalaan ja jäimme osastolle odottamaan. Siellä selvisi aika nopeasti että emme millään tavalla ole ensimmäisten juokossa menossa leikkaukseen vaan että kaikki "akuutit" menisi edelle. Siellä sitten odoteltiin ilman tarkkaa aikataulua tai tietoa siitä tulisiko leikkaus eteen vielä samana päivänä vai menisikö se viellä seuraavan vuorokauden puolelle. Sairaanhoitajat (jotka olivat ystävällisiä ja hyviä) kertoi sairaalan olevan rempassa ja että leikkaussaleja oli vain kaksi ja että tämän takia homma on entistä vaikeampi säätää. Illalla sitten, kuuden ja seiska välissä, pääsimme vihdoin leikkaussaliin ja tyttäreelle pistetiin nuo parit piikit pitämään luuta paikallaan jonka jälkeen käsi kipsiin ja takaisin osastolle.
30h pienelle neljävuotiaalle on tosi pitkä aika. Kun siihen vielä lisää luumurtuma ja lääkäripelko niin soppa maistuu aika pahalle. Ymmärrän toki että on olemassa paljon vakavampia juttuja jotka menee edelle, mutta silti. Vähän parempaa pelisilmää tai järjestelmää olisi suotava.
-Alex
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti