tiistai 21. elokuuta 2012

Bloggaaminen ei ole helppoa

On vaikeaa olla oma itsensä ja samalla asiallinen, humoristinen ja kiinnostava. On kuitenkin turha kiistää ettei omalle blogille haluisi lisää lukijoita, kommentteja ja kannustusta. Tätä voi toki yrittää monella eri tavalla. Meikäläisellä se kallistuu enemmän asiallisuuden ja tylsyyden puolelle koska huumori ei oikein tässä muodossa luonnistu, vielä (jos Sofialta kysyy niin laji on minulle muutenkin vieras).

Kaikki saa titenkin ilmaista itsensä miten haluaa mutta on välillä hauskaa analysoida miten ihmiset valitsevat krijoitustyylinsä. Kuten puoliammattailainen, Helsinki city maratonin ysi, Harri Nissinen. Harrin blogi on toki mielenkiintoinen ja värikäs, mutta onko Harri-herra oikeasti näin vihainen?

-Alex

4 kommenttia:

  1. Itse tykkään lukea blogeja laidasta laitaan. Toiset pitäytyy tiukasti treeneissä, toiset aukaisee verhoja irl elämäänsäkin. Yhdet harrastaa miljoonia kuvia, toiset taas tiukkaa tekstiä. Miule kelpaa kaikki JOS vain taustalta nousee esille se, että tyyppi oikeasti tykkää siitä mitä tekee ja tekee omaa juttuansa itselle, eikä muille. Sellainen "lukekaa miun blogia, pliis" meininki ei nappaa.

    Oma bloggaamiseni on aina niin päivästä kiinni, joskus sitä intoutuu avaamaan sana-arkkuaan, yleensä päädyn tylsälle raporttilinjalle. Jokainen kommentti ja lukija lämmittää mieltä, mutta miule se on vaan osa bloggausta, tärkeintä on saada omat fiilikset ylös, treenipäivyriin kun ei niitä tule kirjattua, vain pelkkiä lukemia.

    (Harri oli muuten 9. HCM:lla)

    VastaaPoista
  2. Olet toki oikeassa, korjaan tuon Harrin sijoituksen heti.

    Kuten tuossa sanotkin niin kaikilla on varmasti omat motiivit bloggaamiseen. Kysymyksen voisikin esittää näin: kirjoittaisitko blogia jos ei olisi lukijoita ollenkaan? Ainakin mun tapauksessa vastaus olisi selkeä ei. Silloin valitsisin joku toinen tapa, enemmän päiväkirjan tapainen, vain itselleni tarkoitettu dokumentointitapa. En myöskään jahtaa listasijoituksia tai muita superbloggaajien etuja. Mutta tykkään valtavasti siitä jos joku innostuu juoksemisesta juuri blogia lukemalla. Tai jos joku vinkki osuu juuri oikeaan. Näistä syntyy se melkäläisen tärkein motiivi.

    VastaaPoista
  3. Mie kirjottasin ilman lukijoitakin, oon sen verran hömelö :D Ja monta vuotta olen blogimaailmassa pyörinytkin.

    Se kyllä lämmittää oikeasti mieltä jos joku kokee hyötyvänsä juuri siitä siun tekstistä tms ja vieläpä kertoo sen, tai ihan vaan vaihtaa kuulumisia, kyllä siitä aina saa lisää motivaatiota. Ja lukemalla ja komenntoimalla toisten blogeja koen myös saavani lisää motivaatiota ja inspiraatiota omiin tekemisiini, niin kuin esim. täältä tarttuu mukaan aina jotain: innostusta lähtee lenkille, vinkkejä ja hyvää mieltä.

    VastaaPoista
  4. Ajatuksia herättävä postaus tämä ja hauskaan blogiin olit laittanut linkin, täytyi ihan sitäkin jäädä selailemaan ja tulin kyllä siihen tulokseen, että kyseessä on varmaan aika humoristi kaveri.. Tiedä sitten! Itse olen aika noviisi niin bloggaajana kuin blogien lukijana. Motiiveja varmasti on monia. Juokseminen on mulle niin isossa roolissa ja ns. elämäntapa, että siinä riittää juttua/ajatuksia.. Ehkä säästän kirjoittamalla niiden ihmisten korvia, joille se ei ole samanlaisessa roolissa :D. Siinä lienee yksi motiivi..

    VastaaPoista