Sade piiskasi rankasti ja tuuli heitti märkiä lehtiä päin naamaa. Päätin näyttää syyssäälle keskisormea ja lähdin juosten duunista kohtia kotia. Parin kilsan jälkeen olin litimärkä ja kengässä pyöri ikävä ja ärsyttävä pieni kivi. Samalla huomasin että minua seuraa verivana. Nenästä tuleva nuha olikin verta. Eihän mulla tietenkään ollut paperia matkassa joten päätin painaa hihaa tiukasti nenää vasten ja hidastaa juoksuvauhtia että vuoto tyrehtyisi. Huono idea. Hiha oli pian punainen ja vuoto edelleen kova. Samalla ohitin jonkunmoisen ruiskunvaihtokliniikan. Ovesta tuli parimetrinen, rähjäinen mies joka nosti käden ilmaan ja tarjosi yläfemmaa tällä veriselle lenkkeilijälle. Koko tilanne oli täysin absurdi.
Tuntui siltä että olin joutunut kesken Kaurismäki-leffaa.
Loppumatka ei sitten ollutkaan yhtä dramaattinen.
-Alex
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti