Olipa kerran hieman isompi ja pyöreämpi mies joka harrasti sählyä kerran viikossa (liioittelua), autoilua ja löhöämistä. Eräänä päivänä hissi oli rikki ja mies oli pakotettu kiipeämään viisi kerrosta. Siihen kunto ei oikein riittänyt vaan miehen oli pakko pysähtyä kerroksien välissä. Mies murtui. Miten voi olla että näin miehekäs, joskin hieman pyöreä, mies ei osaa kiivetä viisi kerrosta ilman taukoa? Onko elämä ollut yhtä valhetta? Mihin kunto on kadonnut? Mies otti niskapersotteen itsestään ja lähti lenkille. Meni kolme minuuttia ja miehen oli pakko vaihtaa juoksuaskel kävelyyn. Näin se sitten jatkui, 3 min juoksua ja yhtä paljon kävelyä. Jo kymmenen "lenkin" jälkeen mies onnistui juoksemaan puoli tuntia yhtäjaksoisesti. Ja fiilis oli mikä mahtavin.
Veiikkaan että tämä tarina on monella aika samankaltainen. Kaikki on jossain vaiheessa elämää käynyt lenkillä. Läheskään kaikki ei rakasta sitä ensi yrittämällä. Syy tähän on usein yksi ja sama - liian kova vauhti. Jos kaikki olisi alkuun pakotettu 3min kävelyyn ja 3min juoksuun niin väittäisin että kaikki harrastaisia juoksua jossain määrin.
Näin aamufilosoofi joka lähtee tänäänkin lenkille. Ohjelmassa kova kutonen.
/Alex
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti