Kävin tänään ekalla lenkillä kahteen viikkoon Päätin että mennään fiiliksellä, ja käänsin kellon pois niin että vauhtia ja sykettä ei voinut seurata. Ajattelin että stressaannun vaan jos ei kulje, tai jotain. No....
Alkuun rullasi todella hyvin. Aurinko paistoi ja lenkki maistui niin pitkän tauon jälkeen. Askel tuntui hyvältä, ryhti hyvältä ja vauhti kohtalaiselta. Hengitys vähän syventyi mutta edelleen hallittua. Juoksin normi lenkin, joten tiedän suunnilleen kuinka pitkällä olen milloin missäkin, ja noin 3.5km kohdalla vähän väsähdin. Jatkoin kuitenkin matkaa, ja 4km kohdalla tuli mäki vastaan. Tässä tunsin että syke kipuaa taivaisiin, ja yritin hidadstaa vähän vauhtia, mutta tuloksetta. Jatkoin hitaampaa, mutta syke ei tullut alas. Pysähdyin kävelemään, ja katoin kelloa. syke 178. Wow. Maksimi mikä on ikinä mitattu on 183.
Odotin että se laskisi 140 ja jatkoin lenkkeilyä, mutta se ampaisi hetkessä 165een. Ei auttanut muu kuin kävellä kotiin. Olo oli kaamea, ja kelloa selatessa myöhemmin huomasin että keskisyke oli ollut 175/176 kahdella kilometrilla... Taidan olla vähän puolikuntoinen edelleen.
toivottavasti pian kuntoudut! Ekat lenkit sairastelujen jälkeen on ainakin miula yhtä tuskaa (etenkin jos ei malta levätä kunnolla vaan lähtee puolitehoilla liikkeelle).
VastaaPoistaJo, olisi kannattanut jarrutella ja pitää pään kylmänä. Tänään vedän aloittelijaryhmälle lenkkiä, joten hidasta juoksu/kävelyä luvassa. Ei rääkkiä vielä tällä viikolla, ja jos kroppa sallii niin hidas pitkä torstana.
VastaaPoista